Pitkän keskustelun (ja muutamien dramaattisten kyynelien vuodatuksen) jälkeen totesimme, että meillä ei ihan oikeasti ole varaa siihen meidän unelmien juhlapaikkaan. Ja että oikeesti kaikki fiksut on jo varattu. Lähdettiin tosi hiljasina koiran kanssa iltalenkille ja aattelin, että tää ilta meni aivan mönkään.
Jostain kuitenkin tuli yhtäkkiä mieleen karkkibuffet. Mietin miten kivalta se meidän juhlapaikassa (siis siinä, mikä meillä jo on varattuna) näyttäisi. Ja miten hauskaa sitä olis suunnitella ja tehdä hankintoja sitä varten. Tajusin myös, että tuo juhlapaikka on enemmän meitä kuin se, josta oltiin yhdessä haaveiltu. Tuolla me voidaan toteuttaa itteämme, tehdä kaikkia höpsöjä juttuja, jotka ei modernin kiiltävään ympäristöön välttämättä ees soveltuis. Ja se pihapuoli - se on millanen on, eihän siinä neulasten keskellä niitä kuvia tarvi ottaa. Etuovi on hieno, kirkko on tosi hieno ja vieressä on läjä peltoa. Kyllä niitä kuvauspaikkoja riittää!
Nyt kun kaikki rahat ei mee juhlapaikkaan, voidaan käyttää sitä rahaa oman näkösiin koristeisiin. Olin vaan jotenkin unohtanut kaiken hauskuuden tästä häätouhusta. Karkkibuffet pelasti. Ja jos se tämmösen mutrunaaman saa kääntymään hymyyn niin veikkaan, että vieraita hymyilyttää myös.
Loppujen lopuks kyse on kuitenkin ihanasta päivästä, jolloin juhlitaan sitä, että me sitoudutaan miehen kanssa meidän hupsuun yhteiseen elämään. Karkkibuffet, photobooth ja tosi rento tunnelma on niin meitä. Kyllä tämä tästä. Nyt on taas hääinnostus käynnissä, kun muisti, että mikä oikeesti on tärkeintä tässä hommassa. Mä meinaan pitää hauskaa tän homman kanssa ;) Ja arvatkaa vaan tuliko tarve lähtee HETINYTPAIKALLA kaupungille tekemään hankintoja...
Yhteenveto: Meijän juhlapaikka on jees, hyvällä tavalla jees. Me saadaan siitä meidän näkönen! Hyvä fiilis! Karkkibuffet on niin must, se pelasti hääfiiliksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti