I'm so excited!

Nyt on viimeaikoina tullut ihan hirvee innostus ja odotus häiden suhteen. Yöllä yritin miettiä miltä tuntuu olla naimisissa, herätä häiden jälkeisenä aamuna upeasta hotellihuoneesta ja tajuta, että on ihan oikeasti rouva L. Perhosethan siinä rupes mahassa lentelemään, voi että! Aikalailla 1,5kk jäljellä aikaa tuohon jännittävään päivään. En tajua miten tää aika on voinut mennä näin nopeesti, justhan oli vielä joku 1,5 VUOTTA aikaa suunnitella!

Asiat on edenneet järjestelyjen suhteen ihan mukavasti. Ensimmäisestä kukkakaupasta josta kukkia kyselin, sain sen verran sekavan vastauksen tarjouspyyntöön (siis siinä ei oltu ollenkaan huomioitu mun toiveita, kerrottu esimerkiksi siitä, onko leinikkejä saatavissa elokuussa vaikka sitä mailissa kysyin jne), etten ryhdy tässä asiassa heidän asiakkaakseen. Kävin kysäsemässä hintoja lähestulkoon naapurissa olleesta kukkakaupasta muutama viikko sitten (onneksi kävin, he jäivät kesätauolle pari päivää tuon jälkeen ja palaavat lomalta vasta 5.8!) ja siellä oli niin ihana nainen miettimässä mun kanssa näitä kukkajuttuja, että toivoin vaan koko ajan ettei kukat siellä ole mitenkään överikalliita. Hän laittoi mailitse heti seuraavana päivänä hinta-arvion, joka oli loppupeleissä aika samaa luokkaa kuin ensimmäisessä kaupassa. Sovimme, että palaamme asiaan tuolloin elokuun viidentenä päivänä jolloin kukkien hinta tarkentuu ja tarkemmat yksityiskohdat katsotaan läpi. Tulee niin hyvä mieli tukea tommosta pientä perheyritystä, joka sijaitsee samassa korttelissa! Kukka-asia on siis aikalailla check, niin pitkälle kuin olen vaan voinut asian hoitaa.

Juhlapaikalle tulee viirikoristelu, niitä tulee roikkumaan katossa olevista poikittaisista parruista ja toinen pää kiinnitetään aina seinään. En nyt tietenkään löytänyt hyvää havainnollistavaa kuvaa näin pikapikaa, mutta koitan myöhemmin uudelleen! Sekaan pistetään roikkumaan pienempiä oransseja ja suurempia luonnonvalkoisia paperilyhtyjä, pyrin saamaan ainakin osaan valon :) Viirikoriste tulee myös piristämään meidän pöytää. Viirit tehdään erilaisista kankaista, eri oranssin sävyjä, valkoista, kermaa yms. Vähän jo ennätin stressaantumaan siitä, että missä himputin välissä rupeen tommostakin juttua miettimään - onneks mulla on ihana äiti ja ihana pikkusisko, jotka lupautuivat kyhäämään viirikoristeet! Pikkusisko tekee myös meidän pöydän taakse seinälle koristeen kukista, jotka hän itse vääntää omin pienin kätösin paperista. Viirit on siis check. Tai ainakin näppärästi delegoitu muualle. Itsehän olen maailman huonoin delegoimaan, joten oon tästä tosi ylpeä! Äiti ja isi oli myös ihania ja kävi ostamassa IKEAsta kynttilänjalkoja (niitä, jotka voi kääntää ja käyttää joko pitkälle kynttilälle tai tuikulle) ja niistähän en myöskään löydä kuvaa vaikka kuinka yritin ikean sivuilta kalastella. Enkä muista mallin nimeä. Keksin tosin aika paljon muita juttuja, joita voisin IKEAsta käydä ostamassa häitä varten. Shiiiiit... Anyways, pöytien tuikkukupit ja tuikut on check. 

Hääpuvun korjausompelua varten sain kans varattua muuten ajan, 7.8 meen sinne Niinattareen keikistelemään ja toivomaan, että puku saadaan istumaan täydellisesti nyörityksen avulla :) Tulipa tästä mieleen, että pitäs sisäänajaa hääkengät... Kuitenkin, hääpuvun korjausompelun ajanvaraus - check.

Tienvarsikylttien tekeminen ja viinanhakureissun varaaminen delegoitu onnistuneesti eteenpäin. 

Seuraavaks ois varmaan ohjelmassa boleron metsästäminen (mä en kestä sitä, että mun selkäläskit näkyis kaikkialle!), miehen liivin ja skrakan ostaminen (kunhan sopivat ensiks löytäis) ja valokuvaajaan yhteydessä oleminen. Pitäs vähän tiedustella hänen aikatauluaan ko päivältä, että ennätettäiskö ottaa first look-kuvat ja potretit täällä helsingissä ennen kirkkolle siirtymistä. Kaivari ois kuitenkin tossa ihan vieressä ja siellä ois ihan sairaasti hyviä kuvauspaikkoja! Pitääkin mennä tekemään koiran kanssa joku päivä vähän tarkempaa tutkimusta :)

Hyvin etenee siis, ei vielä mitään paniikkia! Tuli kyllä nyt niin saakelin kuvaköyhä postaus, että vähän hävettää. Laitan tähän loppuun piristykseksi kuvan synttärilahjasta jonka sain mieheltä - mun mielestä tää kertoo jo siitä, että mulle on tulossa aika loistava aviomies. Hän on oikeesti kuunnellu taas kaupungilla pyöriessämme mun löpinöitä ja hehkutuksia ties mistä tavaroista! Toi on nimittäin JUST sellanen josta oon salaa haaveillu mut jota en ois ikinä ite raaskinu ostaa. Joulunahan hän antoi mulle täydellisen Ralph Laurenin nahkalaukun, olin kuulemma joskus Stockalla näyttäny sitä ja sanonu et se on sairaan kiva.

Tuossa on muuten päivämääränä luku, jonka verran täytin vuosia. En tosin tuona päivänä. Oli vähän hämmentävää, kun selitin kavereille (joiden kanssa juhannusta vietin), että kelaan aina et täytän 26-vuotta mut sit tajuun et täytänkin vasta 25 ja oon ihan et cooool. Sit mulle kerrottiin, et täytän 24 enkä 25. Vielä parempi!

Onnea kaikille, jotka jakso lukea tän postauksen loppuun ;)

Matka kirkolta juhlapaikalle

Mä oon ollut koko ajan sitä mieltä, että hienoon "hääautoon" on turha pistää rahoja, koska matka kirkolta juhlapaikalle on tosiaan n 2 kilometriä. Meidän oma nissan ois kelvannut aivan hyvin, siihen joku kiva koriste ja that's it. Vähän tietysti koko ajan samalla mietin miten hauskaa ois, jos saisin jonkun 30-luvun auton tai vastaavan..

No. Käytiin kattomassa kirkko ja juhlapaikka meidän molempien vanhempien kanssa (siitä voisinkin tehä itse asiassa kokonaan oman postauksen... voi sitä teiniangstin määrää!), ja sen jälkeen pidettiin pieni miittinki mun vanhempien luona. Sillon vanhemmat päätti paljastaa yllätyksen, jonka meille ovat hoitaneet.

Kyseessä on kuljetus juhalapaikalle. Ajattelin, että kyseessä on joku vähän spesiaalimpi auto ja olin tietysti tosi mielissäni. Hetken päästä pikkusisko tuo mun käteen kuvan kyseisestä kulkuvälineestä ja voi että mä olin ilonen! Kuvassa komeili hevonen ja hirveen makeet mustat, kolisevat kärryt :) Olin oikeesti tosi yllättynyt ja innoissani - miehestä huomasin heti, että rupes vähän jännittämään :D Ite oon tosiaan pienestä asti ollut ihan heppatyttö, joten parempaa ei kyllä ois voinu vanhemmat keksiä. Matkakin on sopivan mittanen tuommoselle kyydille ja maisemat justiinsa passelit (peltoa, järvi ja hevostallitkin matkan varrella).

Koristeasiat on vähitellen lähteneet muuten kans sujumaan, siitä lisää vähän myöhemmin :) Oli pakko tulla pikaisesti hehkuttamaan tätä asiaa! Mitenkä teillä muilla on hoidettu kuljetus?

Kukkia!

Mä oon ihan kukkahuumassa täällä. Tänään käväsin viemässä kutsut postiin ja samalla päätin koukkasta yhden kukkakaupan kautta. Mä en tosiaankaan vielä tiedä, että kuinka paljon kannattavampaa ois tilata kukat meidän hääpaikkakunnalta ku et ostais täältä Helsingin ytimestä...

Myyjä ei oikein valitettavasti osannut sanoa mitään aiheeseen liittyen, oli kuitenkin hirvittävän ystävällinen ja antoi pomonsa sähköpostiosoitteen. Pyysi laittamaan hänelle ideoita, toiveita ja kuvia siitä, mitä mä heiltä haluaisin ja he sitten laittaa hinta-arvion tulemaan.

Ja voi että, mihän kirjotin ja kirjotin ja kirjotin siihen sähköpostiviestiin. Linkkailin kuvia ja kirjotin vähän lisää. Toivottavasti se reppanapomo tajuaa ees vähän mun sekavista jutuista ja saan ees jonkinlaisen arvion kustannuksista :D Pistän tähän nyt sitten kuvia niistä kimpuista, joita hälle linkkailin inspiraatiokuvina!

Kuvat pinterestistä (ai vitsi se on kyllä sellanen aarreaitta!).

Nää kukat on ihan hirmusen nättejä. Ja nuo oranssit tosi kauniin oransseja. Tää kuva lähinnä sen takia.

Tässä miellytti värimaailma, vähän ehkä ahtaan tuntusesti jotenkin nuo kukat tuossa, siitä en tykkää.

Tässä miellytti about kaikki! Jotain tämmöstä, kiitos! Vähän lisäks tuonne oranssimpaa ni se on siinä :)

Lisäks kyselin hintaa pöytäkukille (leinikkejä/neilikoita - mä niin haluisin leinikkejä kaikkialle, toivottavasti niitä on elokuussa saatavilla!), vieheille, kaasojen rannekukille ja ööööö. En kai muulle :) Vastaispa se jo! En malttais millään odottaa :D Jännittää ihan hirveesti et paukkuuko tässä ihan törkeenä kukkabudjetti yli...

Tilannekatsaus

Vähän aikaa sitten kerroin, miten jalka on paketissa ja nyt on aikaa vaikka kuinka tehä postauksia ja suunnitella ja järjestää hääjuttuja. Hehheh joo. Aikaa on, mutta se on kulunut kaikenlaiseen muuhun pirun tärkeeseen, kuten esim Netflixistä mm Poliisiopistojen kattomiseen. Onneks niitä on siellä vaan kolme. 

Jotain ollaan kuitenkin saatu aikaan! Kolme ensimmäistä kutsua on nimittäin lähetetty. Päädyttiin tollaseen koe-erään (molempien vanhemmille ja mun veljelle + avovaimolle), koska mä niin haluaisin lähettää kuorien mukana noita meidän hääkarkkeja ja tuolla tavalla testataan, et selviääkö ne postituksesta. Mikäli karkit ja kuoret on ehjät, kun pääsevät perille asti, pistetään loppujen kutsujen mukaan kans suklaata - ja jos jokin on mennyt pieleen, lähtee kutsut sellasinaan.

Niin meitä tämmöset ihanat muumipostimerkit!

Päädyttiin muumimerkkeihin ihan vaan siks, että ne on niin awesome. En halua mitään liian virallista tai vakavaa, joten nää passas paremmin ku hyvin!

Näitä pusseja taitaa olla vielä 5, jokaisessa 100 karkkia...

Sain vihdoin hoidettua maistraatista vihkiajan. Oon aina kelannu, että sinne pitää soittaa ja sen takia asia on tuntunu ylitsepääsemättömän työläältä ja homma on lykkääntyny jatkuvasti. Eilen löysin kuitenkin sähköisen ajanvarauspalvelun ja innoissani rupesin varaamaan - toiveena saada se häitä edeltävän viikon perjantaille tai pahimmassa tapauksessa häitä edeltävälle päivälle. Hehheh, en osannut odottaakkaan miten hirveen huonosti noita aikoja on saatavissa - onneks tein tän homman tässä vaiheessa, pian ois oikeesti ollut liian myöhäistä. Aikasimmat ajat oli saatavilla viikolla 33, eli hääviikolla. Vaihtoehtoisia päiviä oli maanantai, tiistai ja keskiviikko. Kaikki kellonajat ihan syvältä. Piti ottaa huonoista vaihtoehdoista paras, ja tähän päädyttiin. Vähän harmitti, mut eipä tälle mitään voi - omaa hölmöyttäni jätin asian roikkumaan! Plus eipä ton jutun tarvi ees olla mitään muuta ku nimet paperiin ja sit "oikeet häät" lauantaina :)

Pitopalvelun kanssa saatiin myös vihdoin pidettyä tapaaminen. Oli oikein ihania ihmisiä, täysi luotto heidän ammattitaitoonsa ja asioiden hoitamiseen. Kuuntelivat meitä hyvin ja tekivät ehdotuksia. Kakkuasiaa pitää vielä miettiä - haluan siis ihan perinteisen kermakakun, mutta täytteiden suhteen en ole vielä ihan varma. Oliskohan joku valkosuklaamousse mansikka/vadelmakermakakussa jees?

Heräsin muuten tänään aamulla viideltä, ja rupesin stressaamaan aivan järkyttävästi häiden raha-asioita. Tuntuu, että menoja on vielä vaikka kuinka, mutta palkkapäiviä ennen häitä ikävän vähän. Tein silmät ristissä pikaista laskelmaa, ja vielä näyttäisi siltä, ettei mitään ihan järkyttävää hätää ole. Aika tiukille menee, mutta toivottavasti vedin nuo arviot menoista aika yläkanttiin, niin tulen yllättymään vielä positiivisesti.. 

Seuraavaksi sitten tosissaan miettimään niitä kukka-asioita, koristeluita ja sopimaan käyntiä juhlapaikalle niin, että molempien vanhemmat pääsee mukaan! :)

Vähän lisää pakkolepoa

Röntgenlääkäri soitti eilen ja sano, että mun kantsis käydä näyttämässä jalkaa uusiks lekurissa seuraavana aamuna (tänään) ku siinä saattaa sit kuitenkin olla murtuma. No, mietin hetken et jaksanko mennä mut päätin sitten kuitenkin lähteä. Olihan siinä sääriluussa sitten pien murtuma, josta seuras kipsi 3 viikoksi ja saikkua saman verran. On ainakin aikaa kirjottaa opparia ja mietiskellä hääasioita... Voin kyllä kertoa, että ottaa päähän ihan sikana. En mä haluiskaan tehä hyviä vuoroja töissä ja saada kunnon lisiä.

Tämmöstä siis tänään! 

Pakkolepo

Niinhän siinä kävi, että to iltana lähdin sairaan innoissani pitkän tauon jälkeen rugbytreeneihin. Ja toki muljautin nilkkani (onneks vasta melko loppuvaiheessa). Mitään ei vissiin oo murtunut, turvotus on laskenu torstaisesta tosi paljon ja kipukaan ei oo enää niin paha - käveleminen on vähän helpompaa. Jalan lepuuttamista siis tiedossa, pitää ottaa iisisti et pääsee taas pelaamaan! Oli muuten kiusallinen yks naislääkäri eilen, tuijotti mun tissejä koko ajan ku puhu mulle. Mun silmät on ylempänä! (Ja ihan yhtä kiusallista ois ollu, jos lääkäri olis ollut mies).