Niinhän siinä kävi, että to iltana lähdin sairaan innoissani pitkän tauon jälkeen rugbytreeneihin. Ja toki muljautin nilkkani (onneks vasta melko loppuvaiheessa). Mitään ei vissiin oo murtunut, turvotus on laskenu torstaisesta tosi paljon ja kipukaan ei oo enää niin paha - käveleminen on vähän helpompaa. Jalan lepuuttamista siis tiedossa, pitää ottaa iisisti et pääsee taas pelaamaan! Oli muuten kiusallinen yks naislääkäri eilen, tuijotti mun tissejä koko ajan ku puhu mulle. Mun silmät on ylempänä! (Ja ihan yhtä kiusallista ois ollu, jos lääkäri olis ollut mies).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti