Sinulla on maailman kilteimmät kasvot. Ystävälliset silmät ja täydellisen suora nenä. Ihan totta! Olet minulle juuri sopivan pituinen ja sylissäsi on maailman turvallisinta olla. Olet älykäs, huomaavainen ja aivan uskomattoman hauska. Päivät, jolloin ei ole mitään tekemistä, muuttuvat hauskoiksi seurassasi. Jos nauru pidentää ikää, meille tulee hirmuisen pitkä elämä yhdessä - varo vaan! Pidät ystävistäni ja ystäväni pitävät sinusta. Kaasoni kertoi kerran kaverilleen, kuinka olen menossa naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa, ja että olemme match made in heaven. Se lämmitti mieltä.
Saat minut uskomaan itseeni. Ilman sinua, en olisi varmasti koskaan uskaltanut tavoitella unelma-ammattiani ja huomannut, että olen oikeasti fiksumpi kuin olen ikinä osannut edes kuvitella. Tarjoat minulle turvaa ja unelmia tulevaisuudesta. Parasta niissä unelmissa on se, että kaikki niistä voi käydä toteen. Olet se järjen ääni, jota tämmöinen huithapeli kaipaa. Et silti koskaan tyrmää ideoitani, vaikka ne olisivatkin välillä vähän pönttöjä. Olet hyvä lohduttamaan, vaikka se välillä varmasti tuntuukin suossa tarpomiselta. Olet kärsivällinen kanssani. Tiedän, että sitä tarvitaan välillä yli-inhimillisen paljon kanssani.
Ja koskaan, siis KOSKAAN minun ei tarvitse pelätä, että oikuttelujeni seurauksena lähtisit. Rakastamme yhdessäoloa, mutta ymmärrämme myös sen, että molemmat tarvitsevat omaa aikaa ja omia harrastuksia. Välillä erossa oleminen tekee yhdessäolosta entistä hauskempaa.
Olet täydellinen. Olemme täydellisiä yhdessä.
Tähän loppuun on vielä pakko kopioida pätkä Esko Valtaojan Ihmeitä -kirjasta, jonka mieheni yksi ilta luki ja en tiedä miksi, mutta kyllä siinä pieni tyttö nieleskeli kyyneleitä - oli se vaan jotenkin niin hirvittävän koskettava hetki, ja nyt olen tämmösessä liikkis-mielentilassa kun kirjoittelin noita juttuja rakkaastani.
"... Minullakin on tähteni, tai oikeastaan monta tähteä, mutta en voi nähdä niitä; ne katosivat kosmosta järisyttävissä leimahduksissa yötaivaalta jo monia miljardeja vuosia sitten. Minun tähteni eivät johdata eivätkä opasta minua; minä olen ne, tai paremminkin se, mitä niistä on tullut. Minä voin elää ja rakastaa, luoda ja ylläpitää elämää, koska niin moni tähti on kuollut puolestani. Tähdet ovat lähempänä minua kuin kukaan myytinkertoja, itämaan tietäjä tai astrologi olisi ikinä osannut aavistaa: ne ovat tässä, kämmenelläni, kämmenessäni. Olen isäni ja äitini lapsi, mutta myös tähtien lapsi." - Esko Valtaoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti