Eilen illalla juhlapaikka-ahdistuksen myötä kerroin fiiliksistä miehekkeelleni. Hän sanoi miettineensä samaa, ja ruvettiin pohtimaan vaihtoehtoja. Päätimme laittaa tarjouspyynnön erääseen paikkaan, jossa kävimme muutama vuosi sitten syömässä ja silloin jo mietimme, että se vasta olisikin loistava hääjuhlapaikka. Molemmat tiesivät, ettei kannata innostua liikaa liian nopeasti, koska mesta on hyvinkin todennäköisesti kallis, ehkä jopa niin kallis ettei pystyttäisi budjetissa moiseen venymään. Silti innostutti.
Eipä olis kannattanut. Paikka tosiaan oli kallis. Siis KALLIS. Niin kallis, ettei oo kyllä mitään mahdollisuuksia. Täytyy myöntää, että saatoin tirauttaa muutaman kyyneleenkin siinä vaiheessa, kun asia mulle selvis. Olihan se siis tosiaan odotettavissa, mutta voi piru että silti harmittaa! Suuret tilavuokrat+kalliit ruuat ja juomat = no can do.
Tänään rupesin kattelemaan muita vaihtoehtoja ja niinhän se on, että about kaikki potentiaaliset paikat on jo varattu. Kulosaaren casinolle pistin tarjouspyynnön ja heti tuli vastaus, että täyttä on juu. Nyt on vähän onneton olo. Ei kai tässä auta muu, kun tyytyä siihen mitä meillä jo on. Tai siirtää häitä. Jälkimmäisestä en oo kovin innoissani. Oon kattonu liikaa telkkaria. Ja selannu liikaa upeita juhlapaikkavaihtoehtoja. Vaikee hyväksyä se tosiasia, että hieno on kallista, ja että jos nyt lähitulevaisuudessa naimisiin halutaan, sitä kallista ei voida saada. Eihän se juhlapaikka se päivän pointti ole. Mutta on se silti iso osa sitä kokonaisuutta, jota niin kovasti odotan.
Nyt on taas kerätty mukavat angstit jotka ajattelin purkaa siivoamisella. Tai se jää nähtäväksi, että helpottaako vai paheneeko. Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti