Eilinen valmennuskurssin loppukoe. Ei todellakaan. Oli siinä paljon sellasta mitä osasin, mut oli myös TOSI epävarma olo suurimman osan ajasta. Ei menny ihan putkeen, ja kyl täytyy myöntää et eilinen ilta oli henkisesti tosi rankka kun lähti sit miettimään vaihtoehtoja, et mitä jos nyt ei pääse tuonne opiskeleen. Oma ala, koulu jossa nyt oon kirjoilla, ei kiinnosta pätkääkään. Se ei tarjoa mulle mitään, mulla ei oo mitään halua valmistua, koska en valmistu siitä ammattiin, jossa voisin tehä itteäni kiinnostavia hommia. Ajatus siis siitä, että joutuisin palaamaan syksyllä samaan vanhaan kouluun, on tosi ahdistava. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että pitäskö tässä nyt vaan ruveta vääntään jotain duunia sit syksystä eteenpäin ja pohtii sit taas ens keväänä uusiks hakemishommia. Vai et pitäskö tässä nyt miettiä jotakin toista opiskelupaikkaa sit lisäks. Liiketalous ja siellä juridiikkapuoli vois olla yks, mihin sit lähtis, jos nää ovet ei aukene. En mä tiiä!
Illalla sit nyyhkin tuossa sohvalla miehen kainalossa ja tajusin, että oon mä kyllä älyttömän onnekas, että ei tartte yksin painia tämmösten asioitten kanssa, vaan on tuommonen ihana elämänkumppani, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Jos muut asiat menee keturalleen, ni tuo on se ihana pysyvä asia mun elämässäni. Ilman miehen kannustusta en ois ees ikinä uskaltanut yrittää tuonne oikeustieteelliseen hakemista. Se saa mut uskomaan itteeni ja jatkamaan epätoivonkin hetkellä. On aivan uskomattoman ihana ajatus, että vähän yli vuoden päästä meistä tulee aviopari!
Päätettiin myös, että toista juhlapaikkaa mennään katsomaan vasta pääsykokeen jälkeen. Kahessa viikossa ei niin paljon ehdi tapahtua, etteikö meille varmasti löytyis hyvä viikonloppu vielä jommasta kummasta juhlapaikasta. Nyt vaan täytyy ensin keskittyä tähän pääsykoeurakkaan, sen jälkeen ehdin aivan hyvin pohtia hääasioita vaikka miten kauan :)
Ja vaikka toinen välikoe tuntui menevän myös aivan penkin alle, niin olin sentäs taas yli keskiarvon pisteissäni! Se anto vähän toivoa, pakko myöntää. Yritän myös aina pitää mielessä yhden meidän opettajan, joka sai loppukokeesta 8/70p ja sitten se vetäs hullun hyvät pisteet pääsykokeesta. Mitään ei oo siis vielä lyöty lukkoon, nyt ei oo ainakaan oikee aika luovuttaa!
Nyt siis pää pystyyn ja takaisin kirjojen pariin, aviovarallisuusoikeus, sä et päihitä mua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti