Muuttojuttuja

Pahoittelen jo etukäteen, että muuttopostauksia on varmasti tiedossa muutama nyt lähitulevaisuudessa!

Tänään varmistui nimittäin se, että voidaan alottaa muutto 14. päivä tätä kuuta! Aikaa muuttamiseen on tämän kuun loppuun, eli rauhassa saa touhuta :) Ihan eka juttu uudessa kodissa tulee olemaan tosiaan se muutaman seinän maalaaminen. Siitä jatketaan sitten varmaankin roudaamalla kaksistaan miehen kanssa jotakin hyllyjä ja pikkutavaraa. Jännittää vähän, että mahtuuko esim meidän melko uusi tv-taso tuonne uuteen kotiin mitenkään fiksusti... Miehekkeen isä lupas, että jos me tarvitaan Ikeasta jotain (täytyy ostaa ainakin joko vaatekaappi/lipasto, pitää vähän kattoa et kummalle on enempi tarvetta) ni hän kyllä maksaa! Niin siistiä! Lupaan ottaa kuvia sisustuksen muotoutumisesta matkan varrella :))

Uusi koti sijaitsee siis Kampissa, neliöitä siinä on 44, lasitettu parvekekin löytyy. Hinta ei päätä huimaa - se on n 300e halvempi, kuin mitä oltiin varauduttu seuraavasta kämpästä maksamaan! Vuokraan sisältyy vielä vesikin, eli sähkö ja netti tulee asumiskuluja lisää. Tähän mennessä kun sähkö, vesi ja netti on sisältynyt HOASilla vuokraan. Autopaikan kun vielä keksis, talvella ei yhtään huvittais pysäköidä kadunvarteen. Appiukko kyllä puhu, että hän maksaa kyllä nyt talveks meille autohallipaikan (joka kustantaa sen kevyet about 200e/kk...) jos vaan löydetään paikka. Meitä kyllä hemmotellaan nyt ihan urakalla.. :)

Tänään pakkasin ennen töihintuloa meidän liinavaatteet (yhtä settiä lukuunottamatta, sen haluan vielä tuolla kodissa käyttöön) ja oli kyllä niin voittajafiilis. "Muutama" pussi/laatikko vielä jäljellä pakattavaa. Huhhuh!

Vaikka uus koti onkin ihana juttu ja tiedettiin, ettei nykyisesä voida ens syksyä pidemmälle asua, ni kyllä se silti tuntuu vähän haikeelta muuttaa. Se on kuitenkin niiiiin koti, minä ja mies siis muutettiin suoraan yhteen porukoiltamme. Pasilan koti on ollut molempien ensimmäinen oma koti, ja sinne kyllä mahtuu paljon ihan mielettömiä muistoja. Samalla tää tuntuu uudelta alulta. Koko tuleva vuosi tuntuu niin ihmeelliseltä ja siltä, että lähestytään jatkuvasti aikuisuutta. Joo, ollaanhan me iän puolesta aikuisia, mutta en silti koe olevani aikuinen. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, meistä tulee keväällä kummeja. Syksyllä me mennään naimisiin. Sen jälkeen meillä on yhteinen sukunimi, ja vielä yhteisempi tulevaisuus. Jotenkin on sellanen kutina, että tänä vuonna, uudessa kodissa, saadaan aikaan entistäkin hienompia muistoja.

Kylläpä on tunteikasta näin puoli kolmelta aamuyöllä ;)