Kiirettä pitää!

Piti tulla kertomaan, että kotiutuminen on nyt pitkällä!

Uusi koti on IHANA, tykkään tästä ihan valtavasti. Neliöitä on 7 vähemmän kuin vanhassa, mutta silti tää tuntuu suuremmalta :) Muuttoavun kanssa meinas tulla pulmaa, mutta onneks meitä oli sit kuitenkin kuus tyyppiä tekemässä hommia ja voi pojat et meni kaikki helposti ja NOPEESTI! Muuttohommien jälkeen käytiin vielä läheisessä kiinalaisessa buffassa syömässä ja vietettiinkin siellä sitten muutama tunti syöden ja höpötellen. En ois ikinä uskonu, että muuttopäivät voi olla kivoja :) Illalla (lauantaina siis!) otettiin vielä ilo irti miehen kanssa siitä, että asutaan keskustassa (ja siitä, että koira oli hoidossa) ja pyörähdettiin Teerenpelissä yksillä. 

Olkkarin seinä (ts tota vasten on keittiön pöytä) ennen maalaamista...

... samainen seinä maalaamisen jälkeen. Tuossa on ehkä vasta yks kerros, niitä pistettiin siis muutama.

Makkarin seinät ennen maalaamista...

... ja jälkeen.

Harmaa seinä antaa kivasti ryhtiä tähän isoon olkkariruokailutilasekasikiöön, vaaleen keltanen tuo hurjasti valoa ja kodikkuutta makkariin.

Yks huolenaihe, kun mietittiin Helsingin keskustaan muuttamista, oli kivojen lenkkipolkujen puuttuminen. Tää huoli kyllä hälveni heti, kun lähettiin tutkimaan lähiseutuja. Eipä voi valittaa esimerkiksi tämmösistä lenkkimaisemista:

Mielettömät maisemat Eiranrannassa <3

Se on jännä, miten paljon nää aurinkoiset kelit ja upeet mestat on vaikuttanu omaankin mielialaan. Pihalla kun jaksaa aamulenkillä pyöriä tunnin tai enemmänkin, niin kyllä on kuulkaa tasapainonen ja energinen olo koko loppupäivän! Koirakin kiittää :) Kivoja koirapuistojakin on ainakin kolme tässä holleilla.

Nyt eletään muuten jänniä aikoja. Mies päätti irtisanoutua töistä (tekee sen tänään), eikä hänellä oo tiedossa uutta duunia. Tää on täysin oikee ratkasu, ei kenenkään pitäs joutua ahdistumaan töistä niin paljoa, ettei työpäivää edeltävänä iltana saa syötyä tai nukuttua. Työilmapiiri on järkyttävän huono, ja töitä on liikaa. Oon äärimmäisen onnellinen, että mies uskals vihdoinkin tehdä tän päätöksen. Nyt vaan toivotaan, että hän löytää jonkun paikan, missä tykkäis olla töissä ja jossa pääsis kehittymään kunnolla. Kyllähän tää vähän stressaa ja jännittää, et saadaanko tarpeeks rahaa säästöön häitä varten. Mut jos niikseen tulee, oon valmis vaikka siirtämään vuodella eteenpäin häitä ihan vaan siks, että saan sitten rinnalleni onnellisen aviomiehen. Ennemmin tai myöhemmin.

Katotaan miten meidän käy, lupaan pitää teidät ajan tasalla! :)