Mies painaa pitkää päivää töissä, se on ollu siellä nyt 11h ja varmaan tunnin päästä tulee kotiin. Mulla on ikävä. Ja nää 11h päivät ei siis oo mitenkään tavattomia. Mitä sitten, kun mies valmistuu ja rupee tekee ihan "oikeeta" duunia? Nähäänkö me about ikinä? Entä sitten, kun mä pääsen opiskelemaan saati sit valmistun? Tottuuko tähän?
No joo. Varmasti tottuu ja onhan se toisaalta vaan sijottumiskysymyskin. Virastoissa on paremmat työajat, mut tietenkin valtion leivissä on paskempi palkka ku yksityisellä. Vaikka ei kai voi ajatella, et juristilla ois paska palkka ees julkisella sektorilla.
Huomenna piti olla päivä ku meillä on aamusta iltaan aikaa vaan toisillemme mut eeei, mulle tuli töistä puhelu et pääsenkö tulemaan enkä sit voinu kieltäytyä. On huono omatunto siitä, että mies tekee paljon töitä ja mä en. Oli siis pakko ottaa se vuoro. Se on vaan niin hanurista ku ehtii asennoitua ihanaan vapaapäivään ja sit viuh vaan se viedään pois.
Oon ollu tänään kuitenkin sen verran ahkera, että olin koulussa ja kävin jopa salilla. Luulin, että se auttais rugbyn kipeyttämiin reisiin. Ei auttanu.
Voi helvetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti