Noin viikko sitten tein pitkän harkinnan jälkeen jotain, joka tuntuu tosi pelottavalta ja samalla myös niin hyvältä ja oikeelta. Päätin pistää maaliskuun lopusta alkaen tänhetkisen kouluni jäihin, ja ilmoittauduin valmennuskurssille. Monet varmaan miettii, että mikä järki tässä vaiheessa on pitkittää opintoja, ens syksynä ois kuitenkin edessä viimenen harjottelu ja opparin alottaminen. Toi koulu vaan ei oo mua varten, meinaan sen loppuun käydä mikäli oikeustieteellisen ovet ei mulle vielä aukene, mutta nyt on sellanen hetki, että pitää yrittää tosissaan tavotella ja saavuttaa ONNI. Vähän toki hirvittää ihan vaan senkin takia, että putoan pois tosta meidän "luokasta", mikä meillä tuolla AMKissa on. Toisaalta, riskejä täytyy ottaa. Jos ei vielä tänä keväänä onnistu (oletushan toki on se, että sisällä ollaan ;D), niin mietitään sitten sen tiedon saamisen jälkeen tämänhetkisen koulun selvittämistä. Oon vaan enenevissä määrin ollut ahdistunut tuosta omasta koulusta, on kamalaa opiskella jotain, joka ei tunnu omalta alalta. Siinä kun ei ole mitään motivaattoria. Jos olisin mieleisellä alalla, voisin aina pitää palkintona valmistumista. Valmistuminen tuolta ei oo itelle se maailman siistein juttu, koska tuon alan työt ei inspaa juur yhtään. Ja ei, mä en tiedä, miks oon sinnitellyt tuolla näin kauan. Varmaan siks, koska muutakaan ei oo tullut eteen? Toiseen kouluun en oo päässyt, eikä mistään oo ilmestynyt kokopäiväduuniakaan :P
Mut siis anyways. Maaliskuun lopussa alotan valmennuskurssin, samainen kurssi, jolla tuleva mieheni aikoinaan oli (ja pääs ekalla sisään, oon niin ylpeä!). Tänä vuonna myös tiedän, miten helkkaristi enempi pitää lukea. Tiedän kans paljon tarkemmin, mitä se koe vaatii. Olin siis viime vuonna kokeilemassa, en ollut valmennuskurssilla ja luin ihan liian vähän. Lähinnä se oli testi sitä varten, että kiinnostaako mua tuo ala niin paljon, että kannattaa maksaa valmennuskurssista. Oon innoissani ja ihan vähän kauhuissani. Tai ei ehkä sillai pelota, jänskättää vaan hurjasti! Tietysti ihanaa on kans se, että mulla on kotona kolmannen vuoden oikeustieteen opiskelija, joka osaa tutoroida huikeen hyvin :)
Et sellasta. Voisin muuten tehä tässä kans joku kaunis päivä postauksen siitä, miten upeet ovet yhessä ikean expedit-hyllykön kaapeissa ja laatikoissa on. Päällystettiin ne värillisellä kontaktimuovilla! Aivan törkeen nätit :)
Mut siis anyways. Maaliskuun lopussa alotan valmennuskurssin, samainen kurssi, jolla tuleva mieheni aikoinaan oli (ja pääs ekalla sisään, oon niin ylpeä!). Tänä vuonna myös tiedän, miten helkkaristi enempi pitää lukea. Tiedän kans paljon tarkemmin, mitä se koe vaatii. Olin siis viime vuonna kokeilemassa, en ollut valmennuskurssilla ja luin ihan liian vähän. Lähinnä se oli testi sitä varten, että kiinnostaako mua tuo ala niin paljon, että kannattaa maksaa valmennuskurssista. Oon innoissani ja ihan vähän kauhuissani. Tai ei ehkä sillai pelota, jänskättää vaan hurjasti! Tietysti ihanaa on kans se, että mulla on kotona kolmannen vuoden oikeustieteen opiskelija, joka osaa tutoroida huikeen hyvin :)
Et sellasta. Voisin muuten tehä tässä kans joku kaunis päivä postauksen siitä, miten upeet ovet yhessä ikean expedit-hyllykön kaapeissa ja laatikoissa on. Päällystettiin ne värillisellä kontaktimuovilla! Aivan törkeen nätit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti