Koristeet juhlapaikalla

Juhlapaikan koristelu oli asia, joka mietitytti tosi paljon ennen häitä. Juhlapaikka ei itsessään ollut erityisen kaunis tai juhlava, joten koristelulla oli suuri merkitys kauniin lopputuloksen kannalta. Perjantai-iltana kun kaikki oli siinä n klo 22:00 valmista, olin ihan älyttömän tyytyväinen lopputulokseen. Pakko kyllä myöntää, että äitini ja siskoni auttoivat ihan hurjasti koristeiden valmistamisessa (kankaisten viirien ompelu sekä maljakoiden ja tuikkukippojen somistaminen)! Ja tietysti perjantaina suuri apu oli bestmaneista sekä yhdestä miespuolisesta ystävästä (toi juhlapaikalle äänentoistolaitteet ja jäi jeesaamaan muutenkin kaikessa), jotka urheasti keikkuivat tikkailla ja laittoivat paperilyhtyjä ja viirejä kiinni :) Toki molempien vanhemmat olivat mukana koristelemassa, kaasot myös! Ja appivanhempien koira, siitä oli hurjasti apua ;)

Lopputulos näytti tältä. Miinus tietty sitä ja tota. Esim tikkaat ja läppäri vietiin pois ;) Tuossa siis kattovalot päällä, muistaakseni (olin tietty niin huumassa koko illan etten tajunnu ees kattoa) lauantaina ne oli tosi himmeällä tai vaihtoehtoisesti kokonaan pois päältä. Kai ne oli himmeällä, ei ne tuikut niin kovin ois valaisseet!

Näistä jutuista koristelu siis muodostui:

- Viirit. Äiskä kävi ostamassa eurokankaasta sieltä jämäpuolelta eri oranssin sävysiä kankaita ja ompeli niitä kangasnaruun. Paljon. Siis sitä viiripötköä oli ties miten paljon. Onneksi oli, saatiin sillä koristeltua vielä buffapöydän ja kahvipöydän reunukset!
- Paperilyhdyt. Niihin en lopulta hankkinut valoja, hyvin toimi pelkälteenkin. Pienempiä oransseja ja suurempia luonnonvalkoisia. 12kpl kumpaakin, eli lyhyellä matikalla 24kpl yhteensä. Just sopivasti niitäkin! Hintaa näille tuli varmaan joku 25€ yhteensä, ebaysta tilasin :)
- IKEAsta Knoppa-lakanoita pöytäliinoiksi. Ovat aika läpikuultavia, mutta eipä se oikeastaan haitannut. Kiva silittäminen niissä kyllä oli...
- Oranssi organza kaitaliinoiksi ebaysta, alunperin tilasin luonnonvalkoista mutta eihän se näkynyt. Jahkasin pitkään, että tilaanko oranssia - onneksi tilasin, se oli just eikä melkein! Hintaa 25m rullalla (mulla oli 2 rullaa) oli vähän päälle 5€.
- Luonnonvalkoisia "terälehtiä" organzalle ripoteltuna, tilasin valkoisten lisäksi myös oransseja mutta ne oli vähän turhan äkäsen värisiä. Valkoiset riitti hyvin :) Tilasin molempia 600kpl, valkoisten hinnaksi tuli n 7€
- IKEAsta ensidig-maljakot pöydissä, 1,49€/kpl. Niihin kietaistu ympärille valkoinen pitsinauha ja pitsin päälle vielä oranssi satiininauha joka solmittu rusetille. Maljakoissa pohjalla koristekiviä. Äiskä hommas pöytäkukiksi ihan ruokakaupasta (tyyliin prisma/lidl) ruusut, olivat melko edullinen vaihtoehto :)
- IKEAsta oli myös tuikkukupit. En muista nimeä enkä löydä nettisivuilta. Kyseessä ne versiot, jotka voi kääntämällä muuttaa tuikkukupista pitkälle kynttilälle sopiviksi. Sisko askarteli niistä vähän spesiaalimmat levittämällä liimaa sille leveälle reunalle ja kuorruttamalla sen oranssilla pienellä koristehiekalla. Tuli tosi kivan näköset!
- Ulos oli viety pallokrysanteemeja, oransseja ja keltaisia. Lisäks siellä oli öljylyhtyjä ja kynttilöitä.
- Buffapöytää koristi melko kookas kukka-asetelma, joka tilattiin floristilta.

Tässä kai tärkeimmät, koitan pistää kuvia yksityiskohdista jahka kuvaaja niitä lähettää! :)

Ohjelma häissä

Me jätettiin ohjelman järjestäminen lähes täysin bestmanien ja kaasojen tehtäväksi. Yhdessä ohjelmanumerossa jeesattiin, ja se oli tämmönen onnittelumaljojen ja ruokailun välissä ollut "tutustumisleikki". Leikissä pyydetään ihmisiä nousemaan ylös tyylillä "Morsiamen sukulaiset nouskaa ylös". Vähitellen tämmösistä tosi perus jutuista siirrytään monimutkasempiin "Kaason veljen tulevan vaimon kaima nouse ylös", tai hauskempiin "Kaikki, jotka ovat nähneet sulhasen alasti, nouskaa ylös". Tää on tosi jees jäänmurtaja eikä tässä nolata ketään (ellei itse halua!) :)

Kaasot ja bestmanit oli järjestäneet sitten meidän toiveiden mukaan muutaman ohjelmanumeron. Ensimmäinen oli perinteinen tuolileikki (olivat edellisenä iltana kyselleet meiltä huumorintajuisten sukulaisten nimiä), johon osallistui niin sukulaisia kuin kavereitakin. Musiikin loppuessa piti mennä istumaan rinkiin asetetulle tuolille ja tuoleja oli yks liian vähän, luonnollisesti. Pelistä pois pudonnut sai tehtävän, joka tulee suorittaa aina tietyn kuukauden aikana. Tehtäviä oli jokaiselle kuukaudelle meidän ensimmäisen avioliittovuoden ajalle. Tehtävät oli tyyliin "vie hääpari romanttiselle kynttiläillalliselle McDonald'siin" tai "juhlikaa sulhasen synttäreitä pulkkamäessä". Muutama tehtävän saanut oli ihan innoissaan jo suunnittelemassa toteutusta, katotaan kuinka moni saa aikaseks järkkää!

Toinen ohjelmanumero oli myös perinteinen. Istuttiin sulhon kanssa selät vastakkain, molemmilla yks kumpaisenkin kengistä kädessä (ts siis kaks kenkää yhteensä :D) ja niillä sitten vastailtiin kysymyksiin. Kysymykset pyydettiin hiukan aikasemmin vierailta, pöytiin oli siis viety paperia ja kyniä. Kysymyksiä tuli kuulemma tosi paljon ja niitä joutu tosi paljon karsimaan. Kysymykset oli tyyliin "kumpi tuli ensin, morsian vai sulhanen?" "kumpi on persumpi?" "kumpi on hajamielisempi?" "kummalla on isompi vauvakuume?" jne. Jälkeenpäin kuulin, että me vastattiin kysymyksiin yhtä lukuunottamatta samalla tavalla. Jopa sellasiin, joihin jääräpäisinä ei nostettu kumpaakaan kenkää tai vaihtoehtoisesti molemmat! Tykkäsin tästäkin ohjelmanumerosta tosi paljon, me ja vieraat saatiin ainakin hyvät naurut!

Näiden lisäksi oli perinteiset morsiuskimpun ja sukkanauhan heitot. Morsiuskimpun heittäminen onnistui varsin mukavasti - ainut vaan, että sen ekana kiinni saanut nuori nainen viskas sen pois... No, onneksi se päätyi lopulta sellaisen käsiin, jolle se tuotti kovasti iloa! Sukkanauhataistelut sai aikaan yhden mustan silmän, rakkaalle veljelleni. Bestmanin kyynerpäästä. Ja he ovat vielä tosi hyviä kavereita keskenään. Hauska tarina ainakin jälkipolville kerrottavaksi!

Toki leikattiin kakkua yleisön katsellessa, vähän yritettiin polkea jalkaakin mut ei oikein tajuttu et mitä siinä kuuluis tehdä. Polkastiin siis molemmat vaan lattiaa ihan samaan aikaan. Häätanssi tanssittiin myös, kovasti olivat monet liikuttuneet vieraiden joukossa. Yksi oli tosin sanonut, että ei me kauheen korkealle asetettu rimaa kun eihän se ollut edes valssi.. :D Ei ollut valssi juu, ihan tietoinen valinta ;) Ei haluttu meidän tanssissa joutua stressaamaan ja jäykistelemään. Ihan oikea päätös, tanssi oli niin ihana kun voi olla ja tanssiessa en oikeesti ees nähnyt ketään muuta kun rakkaan sulhasen. Se oli tosi herkkä hetki myös meille :)

Ohjelmaa oli kaikenkaikkiaan juuri sopivasti ja just sellasta kun olin toivonut. Vähän vieraita osallistavaa, vähän sellasta missä me ollaan sulhasen kanssa. Eikä liikaa ohjelmaa, koska ihmiset viihtyi ihan keskenään jutellessa ja loppuillasta tanssilattialla joraten :)

Photo booth

Odottelen vielä kuvia kuvaajalta, joten jätän esim meikki- ja kampauspostaukset myöhemmälle! Saatte sitten ihan kuvamateriaalia niistä.

Photo booth oli meidän häissä juttu jonka toteuttamista mietittiin pitkään ja välillä ennätin luopua koko ajatuksesta. Onneks päädyttiin sellanen kyhäämään juhlapaikalle, sillä se oli ihan hitti! Askartelin rekvisiitat itse, tekniikkapuolen jätin isoveljen ja toisen bestmanin hoidettavaksi. Säätöä se vaati ja muutamia hankintoja, mutta lopputulos oli ihan mieletön. Meillä oli siinä tosiaan langaton kaukolaukasin, kunnon salamat, jalustat ja salamavarjokin. Ensin en oikein tajunnut, että miks pitää nähdä niin hirveesti vaivaa. Kuvat nähtyäni ymmärsin. Kuvista tuli ihan älyttömän laadukkaita eikä sellasia vasemmalla kädellä roiskastuja, suoralla salamalla otettuja. Se tila missä meillä oli photo booth, oli aika pimeä, mutta sekään ei haitannut. Oon kyllä bestmania kiitellyt aika tosi vuolaasti sen jälkeen kun näin kuvat, reppana sillon perjantaina räpels laitteita varmaan 2h että sai mokomat toimimaan!

Kaikille, jotka pohtii photo boothin toteuttamista: suosittelen! Ihan parasta just kaukolaukasimella, kun jengi voi käydä napsimassa kuvia sillon kun siltä tuntuu. Loppuillasta etenkin on ihan timanttista materiaalia ;) Noi on sellasia kuvia joista näkee erityisen hyvin meidän kaveriporukan meiningin, kuvia, joista osan aivan taatusti teetän paperisiksi versioiksi ja isken seinälle kehyksissä.

Tsiigailen tässä vielä vähän kuvamateriaalia jota boothissa tuli otettua, katotaan jos löytyis joku jonka viittin tänne iskeä ja josta sais käsityksen siitä miten paljon kunnon välineet vaikuttaa kuvien laatuun :)

Hääpäivä ja sen aikataulu

Kuten jotkut varmasti muistaa, mun oli tosi hankala suunnitella hääpäivän aikataulua. Pelotti edellisenä (ja vielä vähän hääpäivänäkin), että mitenkä tulee onnistumaan kaikki ajoissa, kun en oo kauheesti mitään suunnitellut. Hyvin kaikki kuitenkin meni! Ei liikaa puuhaa hääpäivälle ja löyhä aikataulu niille jutuille mitä pitää tehä ni kaikki on ok!

Tältä näytti mun päiväni näin karkeasti:

7:00 soi mun, kaason ja toisen kaason herätyskellot Radisson Blu Plazan huoneessa. Kyllä, kaikkien meidän kolmen. Ihan varmuuden vuoksi.
7:30 hotellin aamiaiselle. Söin ehkä yhen nakin, kaks palaa vesimeloonia ja pienen biitin leipää. Ei kauheesti maistunut. I wonder why...

8:50 etsin meidän autosta (mies oli jättänyt kampaamon lähelle, jotta napataan se siitä sitten mukaan hotellin eteen kun lähetään sillä kirkolle kolmistaan) mun lompakkoa, jonka olin jo edellisenä iltana huomannut kadonneeksi. Löytyi!
9:00 istuttiin kampaajien käsittelyyn. Ennakkoon sanoivat, että ollaan 12:00 ulkona. Oltiin kuitenkin valmiita jo klo 11:00! Tunti lisää aikaa! Jes!
11:10 oltiin autolla. Siinä kun käveltiin autoa lähemmäs, päiviteltiin vaan, että kylläpä on auto parkkeerannu tosi lähelle meidän takapuskuria.

Näin lähelle. Kivasti oli sillä vielä vaihde vapaalla eikä käsijarrua. Ei siitä sitten oikein voinu nuin vaan lähteä. Näppärä kuskikaaso sai onneksi yhteyden auton omistajaan, jota venailtiin siinä sitten vartin verran. Sain vakuutustiedot yms. Ei meidän autossa ollut onneks jälkeekään.
12:15 kuskikaaso rupes miettimään, että kumman mekon kahdesta vaihtoehdosta se laittaa. Tästä n klo yhteen oli sellasta ihme pööpöilyä, ei oikein osannut olla!
13:00 iskettiin mulle mekko päälle. Siinä kesti aika kauan. Sitten kun mekko oli kunnossa, tajusin, että mun alushame unohtu. Hehe. Ei siinä muuta ku nyörit auki, alushame paikoilleen ja nyörit uusiks kii.
14:00 oltiin ihan aikataulussa kun kuskikaaso lähti hakemaan autoa mikonkadulta. Ainut vaan, että se ajo risteyksestä ohi (se on tosi hämmentävä kohta mistä hotellille pitäs ajaa) ja sillä kesti siinä sitten aika kauan, että pääsi perille. Helsingin ytimestä oltiin ulkona n puoli kolme. Vihkiminen tosiaan alko 15:00.
14:58 ajettiin kirkon pihaan, kipitettiin siihen eteiseen, isä iski mulle kukkakimpun käteen, kaasoille laitettiin rannekukat ja tasan klo 15 lähdin kävelemään kohti alttaria.

Loppuillan aikataulu oli sellanen, että pitopalvelun kanssa sovin ruokailun n klo 16:30. Se piti kutinsa. Muuten ei ollut aikataulua, vaan ainoastaan sellanen runko vähän siitä, mitä tulee minkäkin jälkeen. Kaasot ja bestmanit hoiti hommansa loistavasti ja kävi infoamassa esim pitopalvelua siitä milloinka haluamme kahvit jne.

Ei siis stressiä tulevat morsiamet. Jakakaa tehtäviä muille mahdollisimman paljon, älkää tehkö mitään säätöhommia hääpäivänä!

Maailman onnellisin

Sormukset vaihdettu, papin aamen on sanottu, kimppu ja sukkanauha heitetty jne: ihan uskomattoman upeat häät on nyt takana päin! Vaikka kauhulla ja stressaantuneena odotin tuota suurta päivää, se meni ihan liian nopeasti! 

Tarkempaa selostusta tulossa vähän kerrallaan :) onnea kaikille morsiamille, olleille ja tuleville! Nauttikaa!

Huomenna...!

Maistratissa kaikki meni hyvin, oon ollu nyt keskiviikosta asti virallisesti rouva L!

Stressi ja jännitys rupee olemaan aika jäätävää, tuntuu, että vielä pitäs hoitaa miljardi asiaa. Onneks pääsen tänään laitattamaan nätit hääkynnet ni saan vaan istua ja rauhottua! Illalla koristelemaan juhlapaikka ja siitä kaasojen kanssa hotelliin yöksi. Katotaan kuin hyvin tulee uni...

Loppuun vielä muutama kuva piristykseksi!

Pakko oli ostaa häätuoksu. Oon aina pitänyt escadaa ihan teinimerkkinä (en tiiä miks!), mutta tää oli positiivinen yllätys. Ei liian makea, ihanan ruusuinen ja raikas!

Photo boothin rekvisiittaa. Eiköhän näillä pärjätä!

Portaat, jotka mun pitäs huomenna kävellä alas 9cm koroissa ihmisten tuijottaessa...

Tuottelias yö

Su-ma -yönä tein paikkakorttien pohjat valmiiksi. Viimeyönä askartelin läjän photo booth -rekvisiittaa. Vielä haluisin kaikkia kivoja, katotaan saanko aikaseks! Nää siis vielä ilman tikkuja, pistän tarkempia kuvia myöhemmin :) 

H-hetki lähenee...

Nyt on kuulkaa sellanen juttu, että kellon ollessa yli puolen yön ja kalenterin näyttäessä 13.8 voin todeta meneväni huomenna virallisesti naimisiin. Musta tulee rouva L. Maistraattiin tulee meidän kahden lisäksi miehen vanhemmat, toinen bm, molemmat kaasot, mun isoveli sekä yks ystävä. Oon jotenkin ihan liikuttunut siitä, että noin moni haluaa järkkää duuniasiansa niin et pääsee todistamaan virallista naimisiinmenoa - tää tapahtuu kuitenkin keskiviikkona keskellä päivää!

Maistraattia varten pitäs tosin vielä hommata mekko. Haluaisin valkosen "kesämekon", mutta aikasemmat etsinnät ei oo tuottanu toivottua tulosta. Pääsen tänään yövurosta kahdeksalta aamulla, siitä olis varmaan syytä mennä toviksi kotiin unille ja sen jälkeen iskeä kaupungille. Lisäks pitäis ennättää tekemään vielä jotain hankintoja lauantaita varten... Vähiin käy ennen ku loppuu nää päivät ennen kirkkoa ja juhlia! Stressitaso on aika korkeella, oon ollut kuitenkin lauantaista asti pois pelistä yövuorojen takia. Mut ehkäpä tässä vielä ehtii hoitamaan kaiken pakollisen ennen lauantaita! Tänään ois mekon hankinnan lisäksi tiedossa käynti floristilla ja kihlasormuksen haku kultasepältä. Se on ollu siellä rodinoitavana ja voin kertoa, et on pikkasen orpo olo! Perjantaista saakka oon ollut ilman sormusta. 

Tämmöstä siis tänään, vähän rupee jännittämään!

Ensimmäinen hetkeni bridezillana

Eilen illalla mailasin tarkan vierasmäärän pitopalvelulle.

Hetkeä myöhemmin keskusteltiin kavereiden kanssa meidän facebookin ryhmächatissa istumajärjestyksestä. Yks kaveri sitten jotenkin mainitsi, että olispas hauskaa jos hänen uus tyttöystävänsä (no, on nekin seurustelleet varmaan jo pari vuotta) ja hänen eksänsä (mun kaveri) pistettäis istumaan vierekkäin. Ei varmaan oikeesti tulis ees mitään draamaa, et no worries. Kaikki hyvin. Paitsi että hei hetkinen, nykyinen tyttöystävä? Sekö, josta kysyin et tuleeko sen nimi myös kutsukuoreen ja sä sanoit et ei? Sekö, josta sä sanoit et älkää kutsuko sitä ku voi olla et mä voisin tuoda jonkun muun?

Siitä alko sit sellanen hetken kestänyt "Tuleeks neiti-X, ootsä tosissas?" "oon" "ethän oo?" "oonhan" "kai sä vitsailet?" "en". Jos vitsillä heittää et älkää laittako sen nimee kuoreen et voin kiusaa sitä siitä ettei sitä oo muka kutsuttu, ni toi "ettei sitä oo muka kutsuttu" on aika oleellinen kertoo myös kutsun lähettäjille. Mä meinasin jo sanoa että vittu, sun oma moka ku sun tyttöystävä ei voi nyt tulla. Pakko myöntää, että melkein rupesin itkemäänkin! Ajattelin vaan niitä euroja, jotka tässä nyt menee taas sitten kivasti. Eihän se nyt niin isoa eroa tuo, mutta vieraita on nyt enemmän kun ajateltiin (sanottiin parille tyypille, että voivat ottaa avecit). Nyt siellä on sitten 82 ruokailijaa mut ja mies mukaanlukien. 3676€ humpsahtaa pitopalveluun ihan tuosta noin vaan fiuuuu. Oisin niin kaivannu palkkaa koko saikun ajalta. 

Ai kauhee mikä stressi ja ahdistus.

Pidempi selostus polttareista

Onneks osasin varautua siihen, että hyvin mahdollisesti jonkinlainen naislauma rynnii aamulla herättämään mua, koska muuten oisin varmaan nukkunu normaaliin tapaan lähes alasti.. :D

8.00 Neljän ihanan naisen lauma tuli herättämään mut. Tulivat tosiaan ihan avaimella, koska broidilla ja sen avovaimolla on meille vara-avain! Herättyäni menin aamupesulle ja puin päälle. Sain listan, jossa oli tavarat jotka mulle pitää pakata. Sen sijaan, että oisin pakannut ne ite, mun piti selittää ne sillai alias-tyylillä miehelle joka pakkas ne. Hyvin sujui!

Tän jälkeen siirryttiin ulos, ja silmät sidottiin. Ajeltiin paikkaan X. Tiesin, että helsingin keskustassa ollaan edelleen, mutta en tiennyt missä siellä. Mut talutettiin määränpäähän ja huivi otettiin pois silmiltä. Oltiin toisen kaason taloyhtiön sisäpihalla (ihana paikka, kaason keittiön ikkunasta pääsee mönkimään siihen suoraan!) jossa odotti lisää ihania naisia ja aivan mieletön aamiainen! Siis sinne pihalle oli laitettu räsymattoja alustaksi ja isoja tyynyjä joilla istuskella jne. Kilisteltiin mimosalasillisilla ja syötiin hyvin.

Mun piti siinä aamiaisen aikana käydä pukemassa päälleni vaate, joka toimi mun asuna sinä päivänä. Kyseessä oli sellanen "ihana" leopardikuvioinen haaremihousuhaalarisysteemi sellasella toppi-yläaosalla. Kaaso meikkas mut ja laitto mun tukan, ja aamiaisen jälkeen mulle täytettiin muki boolilla ja suunnistettiin espalle. Espalla alotettiin sillä, että mun piti tehdä vieraille ihmisille sellasia siirtokuvatatuointeja. En mä nyt mitenkään ihan älyttömästi niitä laittanut, en ollut tarpeeksi jurrissa ;) Pidettiin siellä myös siiderinmaistajaiset, piti arvailla makuja - score: 0/5...

Espalta autoon, autossa huivi silmille ja matka jatkui. Saavuttiin konditoriaan, jossa mun kaaso oli ollut harjottelussa jonkin aikaa sitten. Siellä väännettiin kahden ihan mahtavan ja hyvän kondiittorimiehen kanssa kolmessa eri tiimissä herkkuja - mä olin kakkutiimissä, sit siellä oli myös konvehtitiimi ja jälkkäritiimi. Oli ihan sairaan hauskaa, eikä harmittanut siinäkään vaiheessa kun päästiin maistelemaan meidän tuotoksia ;)

Konditoriasta taas lähdettiin ajelemaan niin, että mulla oli huivi silmillä. Saavuttiin perille kohteeseen, vähän osasin aavistaa tuoksusta, missä ollaan. Mut talutettiin (edelleen silmät sidottuna) jonkun naisen luo. Tää nainen piti 2 sokkotestiä: ekassa piti syödä asioita ja arvata mitä ne on, score: 5/5. Tokassa mulle annettiin esineitä tunnusteltaviksi, score 5/5! Sitten sain ottaa huivin veks ja olin arvannut oikein - oltiin tallilla :) Tallilla kasasin itelleni luonnonkukista morsiuskimpun, iskin kumpparit jalkaan ja ratsastuskypärän päähän ja pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan. Oli ihan hullun kivaa, oli vaan ikävää kun mulla oli se haaremihaalari (lyhyet puntit) päällä. Hierty ihan hulluna vasemmassa pohkeessa yks kohta. No, anyways, sain ratsastella ensin ihan rauhassa ja hyppäsin vähän esteitäkin. Sen jälkeen treenattiin kimpun heittämistä - kaveri piteli tötsää väärinpäin ja mun piti yrittää heittää kimppu sinne. Meni yllättävän hyvin! Lopuksi tehtiin koeheitto, kimppu oli sen verran huonosti kasassa, että jokainen polttarivieras tais saada jonkun rehun itelleen :)

Tallilta kaverille suihkuun, siitä mäkkäriin safkaamaan ja sit taas huivi silmille. Huivin otin viimisimmän kerran veks katajanokan casinon vieressä olevalla venesatamalla. Pakattiin kamat (jota oli PALJON) toisen kaason isän purjeveneeseen ja tää isä vei meidät Pihlajasaareen. Ihan vaan silleen moottorin voimin. Pihlajasaaressa laitettiin teltat niiin nätiksi, kaks telttaa vastakkain -> väliin ja telttojen eteisiin räsymatot ja sit sinne tänne roikkumaan paristoilla toimivia paperilyhtyjä <3 Ilta vietettiin kallioilla istuskellen, viiniä juoden, kaupungin valoja katellen, juoruten, grillaten jne. Oli ihan sairaan kivaa :)

Sunnuntaina mulle tehtiin ihan uskomaton aamiainen, en ois uskonu et telttaillessa vois syödä noin hyvin ja hienosta kattauksesta! Ihan älytön satsi hedelmäsalaattia (jonka ne siis valmisti sunnuntaina aamulla), hummusta, mimosoja (mimosia? miten se taivutetaan?), erilaisia leipiä jnejne... Syötiin hyvin ja mentiin köllöttelemään rannalle. Rannalla sain paperikassissa tarvikkeita morsiussaunaa varten, saan kuulemma tehdä sen sitten itekseni rauhassa kun en oo niin saunojatyyppiä (joka on ihan totta) :) Tai siis saunominen on mukavaa, mutta mä en tykkää saunoa porukassa.

Kotimatkalle lähdettiin sunnuntaina iltapäivällä. Kaason isä tuli hakemaan, pakattiin kamat (jota oli edelleen PALJON, vaikka oltiin myös syöty iso osa ruuista) ja nostettiin purjeet. Purjehdittiin suomenlinnan ympäri paluumatkalla. Tajusin vähän liian myöhään ottaa topin veks ja olla pelkissä biksuissa, nyt on nimittäin aikamoiset rusketusrajat... Vähän kärtsäs niskasta ja hartioista, merellä on niin petollista! Kotiin pääsin illalla n 19.00 väsyneenä ja tosi tosi tosi onnellisena :)

Mies, mun veli ja mun veljen avovaimo oli kaikki olleet vähän kauhuissaan siitä, että mut viedään telttailemaan ja purjehtimaan. Mä siis about vihaan purjehtimista ja telttailua. Purjehtiminen oli kuitenkin kivaa, kun ei tarttenu ku löhötä kannella, telttailu oli kivaa, koska ei ollut ötököitä ja porukka oli mitä parhain. Plus se leirintäalue oli rauhallinen :) En ois ikinä ite ehdottanu et hei lähdetäänkö telttailemaan. Toi oli mulle oikein kunnon elämys ja oon siitä tosi kiitollinen :)

Onnea vaan kaikille, jotka jaksoivat lukea ;) Pitkä ja sekava selostus, aamusta on haastavaa saada ajatukset selkeinä ylös! :)

Polttarit!

Osuin oikeaan, polttarit tosiaan oli tänä viikonloppuna ;) Teen tarkemman selostuksen jonain toisena päivänä, lähdin tosiaan eilen kasilta aamulla liikenteeseen ja palasin tänään seittemän pintaan kotiin. Väsyttää, snadisti kärtsääntynyt iho kirvelee, pohkeessa oleva rakko on kipee mutta mieli on ihan mitä mainioin, polttarit oli loistavat ja mulla on aivan ihania ystäviä <3

Viimeisten neitiviikkojen sekä hääpäivän aikataulu

Mun on pakko ruveta suunnittelemaan aikatauluja. Vikojen viikkojen aikataulu on sillai aika helppo tehdä, mutta hääpäivän aikatauluttaminen tuottaa mulle ihan kamalasti vaikeuksia. Kun mietinkin sitä, meen ihan lukkoon - mistä mä voisin tietää mitä millonkin tapahtuu!? En minä tiiä, en osaa!

Viikko 31 - Tää viikko on aika hiljanen hääasioiden suhteen, sillä alotan tänään kolmen yövuoron putken ja torstaista sunnuntaihin ajattelin vaan levätä. Tai enhän mä voi tietää, oisko jotkut suunnitelleet jotain mun pään menoksi viikonloppuna.. ;) On meinaan vika vapaa viikonloppu mulla ennen häitä!

Viikko 32 - Mekon korjausompelua varten aika. Helman lyhennys, vetskarin vaihtaminen nyöreihin ja laahuslenkin laitto suunnitelmissa. Kampaajakäynti, jolloin leikataan ja värjätään ja tehdään koekampaus. Tätä ootan ehkä eniten innolla! Tällä viikolla tiedossa myös tapaaminen papin kanssa (tai ainakin luultavasti, pitää vielä vähän vääntää aikatauluja ku mulla onkin neljään saakka töitä tuona päivänä ja tapaamisen piti olla 16:00...)

Viikko 33 - TÄLLÄ VIIKOLLA HÄÄT <3 Kaksin kappalein itse asiassa - keskiviikkona maistraatti, lauantaina kirkko :) Viikon alussa tehdään koemeikki. Tässä on varmaan koko viikko melkosta touhottamista. Perjantaina mennään pistämään juhlapaikka kuntoon.. :)

Kaason aikatauluista riippuen pidetään varmaan viikolla 32 sellanen hullu shoppailupäivä. Alusvaatteiden hankinta, hiuskukat, kaason mekko, huomenlahja jne ois hankintalistalla. Voi olla, että mikäli aikataulut ei natsaa, mä pidän yksinäisen shoppailupäivän jo tällä viikolla.

Tuntuupa muuten hurjalta nähdä nyt tossa tolleen listattuna nää jäljellä olevat 3 viikkoa. Se on hirveen lyhyt aika! Työvuorojakin jäljellä enää vaan 10!

Hääpäivän aikataulu näyttää nyt tällä hetkellä tältä:

9:00 Kampaajalle kaasojen kanssa, kampauksen lisäksi isketään meikki paikoilleen.

12:00 / 13:00 Potrettikuvia kaivarissa (tää on vielä vähän epävarma, riippuu siitä, että haluaako valokuvaaja alottaa päivänsä niin aikasin)

15:00 Vihkiminen

17:00 Ruokailu juhlapaikalla

Muu onkin sitten ihan auki. En mä tiiä mitä tässä pitäs vielä funtsia. Kertokaa mulle jos en oo ottanu jotain huomioon tai jos jotain pitäs tarkentaa tai joku ei näytä toimivalta!

Paperilyhtyjä

Kävin hakemassa postista kivan paketin tänään, suuremmat paperilyhdyt nimittäin saapuivat! Nyt on siis pienempiä oransseja ja suurempia luonnonvalkosia. Molempia 12kpl, tai näin ainakin muistelisin. Tulee kyllä kivat koristeet, äiskä näytti eilen viirinauhaa, jonka oli tehnyt. Sitä tulee tosiaan katon "keskipalkista" kohti seiniä, jos yhtään tajuatte mitä haen takaa :) ja tulee kuulemma aika runsaasti niitä nauhoja! Pöytäkoristesuunnitelmat meni vähän uusiks, niitä varten en ota sittenkään kukkia floristilta vaan mama hoitaa nekin. Ruusuja tiedossa! 

Maljankoon koristekiviä, pitsiä vähän ympärille ja that's it! Vartta vähän lyhyemmäks kukasta vielä ni on parempi. Kuva on tosiaan "vähän" tärähtänyt, älkää välittäkö! 

Viimeinen ilmoittautumispäivä

En voi käsittää, miten tää aika on kulunut näin nopeesti! Vielä hetki sitten pohdittiin, että kyllä on muuten sairaan pitkä ilmottautumisaika meijän häihin ja tuntu, ettei viiminen ilmottautumispäivä tuu ikinä. Suurin osa vieraista ymmärs ilmottaa annetun ajan puitteissa ja ihan hyvissä ajoin vieläpä. Onhan tässä vielä tämä päivä virallisesti aikaa ilmottautua, mutta parin vieraan perään pistin jo tekstiviestin et onko tulossa :) Ihan vaan ettei unohdu.

Mä jotenkin kelasin, että isompi osa ois ilmottanu ettei pääse tulemaan. Kavereista esim KAIKKI kutsutut on tulossa! Sukulaisista vaan muutama ilmotti ettei pääse, niilläkin on varsin pätevä syy, kun eivät asu suomessa ja just olivat täällä mun mummoni 80-vuotispäivillä. Lopputulos on nyt se, että vieraita kutsuttiin 83 ja paikalle saapuu 77 ihmistä (valokuvaaja ja jousikvintetti mukaan luettuna). Hyvät kekkerit tulossa!

Eilen pidettiin hääsuunnittelupalaveri, jossa oli läsnä molempien vanhemmat, sekä toinen kaasoista ja molemmat bestmanit. Ilta sujui oikein kivasti, olin ihan yllättynyt siitä miten vähän ahdisti! Paljon asioita saatiin sovittua ja tehtäviä jaettua. Vähän rupee olemaan sellanen fiilis, että kaikki alkaa olla hoidossa! Ihan älytöntä.

Kanttorin kanssa on nyt mailailtu vähän noista kirkossa soivista biiseistä, pastorin kanssa sovittu tapaaminen kirkolle häitä edeltävälle viikolle. 

Muistin just et sormukset pitäs hoitaa! En oo ihan varma, että missä vaiheessa pitäs viedä liikkeeseen - samalla kun vihki kaiverrutetaan, kihla kunnostetaan taas kiiltäväksi. Pitäskin käydä liikkeessä tässä joku kaunis päivä. 

Mä vaan haluaisin jo naimisiin <3

Hääkakun koriste

Nyt on sekin siis hoidettu :) Näin Etsyssä kuvan söpöstä dinosauruskoristeesta, kun etsin miehelle ylläriks koristetta. Hintaa mokomalla oli 75€, eli ihan liikaa. Eikä se silleen hirveen kummonen ollut. Päätin siis pistää tän homman siskoni tehtäväksi, hän kun on hirveen näppärä ja taiteellinen tyyppi!

Eikö ookkin soma! Huomenna nään tän ekaa kertaa livenä, sillon selviää et onko liian suuri ja pitääkö pikkusiskon väsätä pienempi. Nuo on tehty siis fimo-massasta, kovetettu uunissa. Ensin mietin et pitäskö olla marsipaania, mut kivempi et tuollanen säilyy ja säilyy ja säilyy :) Perinteisiä kakunkoristeita en haluis hyllylle pölyttymään häiden jälkeen, mutta tää on niin jees. Mies on siis lapsesta asti ollu ihan dinofani, ni aattelin tuoda ees jonkun hänen lempparijuttunsa häihin! Tietty olin suurisuu ja kysyin miehen mielipidettä tästä koristeesta ja saipa hän vielä päättää, että kumpi dino haluaa olla ja värin ko dinosaurukselle ;) Mies sitten halus olla T-Rex, of course, vihreä sellainen!

Huomenna kokoonnutaan miehen ja mun vanhempien sekä toivon mukaan yhden kaason ja kahden bestmanin kanssa pohtimaan hääjuttuja. Katotaan kuinka monta kertaa menee hermot ;) Pistän sitten perjantaina sellasen vuodatuspostauksen tulemaan ettei tosikaan! :D

Reipas aamu

Huhhuh! Kaikkee sitä ennättää tehä ennen töitä, ku heräilee vaan tarpeeks aikasin. Väsyttää kyllä joo jo nyt ihan sairaasti ja tiedossa ois vielä ihan perus 8h työpäivä.

Sain kuitenkin mailattua tänään aamusta kanttorille, kyselin lähinnä, että passaako noi meidän suunnittelemat biisit ja et mitä kaikkee tässä nyt pitää sopia ennen hääpäivää. Mailasin myös vielä valokuvaajalle ja kysyin, että pääsiskö se sen verran ajoissa sillon lauantaina helsinkiin, että käytäs ottamassa potrettikuvat Kaivopuistossa ennen siirtymistä kirkolle. Taisin myös vielä varottaa, että musta on sairaan vaikee ottaa kuvia ja et mun veli voi vahvistaa tän väitteen.. :D

Vahvistuksen sain jousisoittajaystävältäni, kvintetti on siis edelleen tulossa soittamaan! Sain vielä bändin jäsenten nimetkin paikkakortteja varten. Nyt pitäs suunnitella, et minkälaiset paikkakortit tehdään ja hankkia tarvikkeet... 

Tähän loppuun vielä nyt kuva "koekattauksesta". Tai ei ees kattauksesta, eihän siinä oo ees mitään lautasia tai muita! Lähinnä testi vaan siis siitä, miten käytän terälehtiä ja organzaa ja maljakoita. En oo vielä ihan vakuuttunut... Kukathan ei tuu olemaan vaaleenpunasia, tuo oli ainut tekokukka jonka kotoa löysin :P Oransseja kukkia siis maljakoihin. Mitä mieltä ootte? 

Etenee!

Oon jopa saanut hoidettua yhessä postauksessa tekemästäni listasta asioita! Valokuvaajan kanssa on saatu sovittua asioita (ihana kuvaaja kysy jopa et pistääkö hän harmaan vai mustan puvun ja et onko väriteemaa johon sopivan skrakan hän ettis itelleen), maistraattiin on soitettu ja kaikki on ok, kaitaliinahommat päätetty ja nälkäkuuri alotettu! Jousikvintettikaverilleni pistin just mailia ja kanttorille mailaan huomenna.

Kyllä tää tästä taas vähitellen! Torstaina pidetään palaveria taas molempien vanhempien sekä kaason + bestmanien kanssa.

Mies muuten palautui la-su -yönä polttareistaan asianmukaisessa kunnossa! Oli olleet hyvät polttarit kuulemma :) omia polttareita odotellessa!

(tuleva) Mieheni lähti pelastamaan kidnapattua koiraamme!

Kyllä vaan! Joo, kyseessä on siis miehen polttarit :D Oon vähän autellu järjestelyissä, että saahaan tehtyä onnistunut lähtö ja kyllä näytti menevän ihan nappiin :)

Puolen päivän aikaan soi ovikello - mies katsoi vaan ovisilmästä, ei näkynyt ketään. Mä päätin vielä avata oven ("ihan vaan sattumalta", enhän mä tiennyt mitään mistään, en en..) ja oven ulkopuolella oli ruskee paketti. Paketista paljastui cd-levy, joka sisälsi videon. Videolla oli kommandopäinen mies (veljeni), jolla oli kainalossa meidän koira ja toisessa kädessä sellanen jäätävä "viidakkoveitsi" - siinä oli sit perinteiset lunnasvaatimukset muutetulla äänellä jne. Kun video oli katottu, soi pöydälle piilotettu puhelin. Sieltä kuului jatko-ohjeet: oven ulkopuolella roikkuu puku. Se päälle, mukaan passi, lompakko ja kännykkä ja sitten ulko-ovelle oottamaan - aikaa 5min.

Pojat oli käyneet ostamassa hälle ihan bränärin puvun, tarkotus oli löytää UFFista puku, joka saa mennä vähän paskaseks illan edetessä. Eivät olleet löytäneet, joten olivat sitten reippaina poikina ostaneet dressmannista ihan uuden :D Kun mies oli saatettu matkaan (ihmetysten kera. ihmettelyn aiheena mm se, että mitenkä ne on osanneet valita niin hyvän kokoset vaatteet - mullahan ei tietenkään voinut olla mitään tekemistä ko asian kanssa!), mun veli ja kaveri tuli tänne hakemaan toista pukua baareilua varten, pyyhettä ja vaihtovaatteita. Sanoin kyllä siinä pojille, että se uus puku on kalliimpi ja hienompi ku toi vanha, joten saa vaihtaa tässä jossain vaiheessa (ennen pahimpia rötväilyjä) käyttöön sen vanhan version.

Päivän ja illan ohjelmassa on mm helikopterilentelyä, moottoriveneajelua, saunomista, airsoftia (mies on siis entinen airsoftaaja) puvut päällä ja lopulta suuntaavat baariin keskustaan :) Vähän kuumotti passijuttu, ei ne onneks lähe ulkomaille. Toi oli siis lähinnä vaan hämmennyksen aiheuttamiseksi :D

Kuulosti kyllä mun korviin ihan täydelliseltä illalta miehelle, ei ois voineet bestmanit parempia juttuja kyllä keksiä!

Sattu vielä kivasti tänään semmonen juttu, että miehen ollessa suihkussa se yhtäkkiä tajus, et alle kuukaus ni musta tulee sen VAIMO. Hetken se tota mietti järkyttyneenä ja totes sitte: "nyt pitäis juoda paljon viinaa tähän järkytykseen." Eipä tienny poika, mikä häntä odottaa.. ;D

Niin joo, koira on siis varsin turvassa miehen vanhemmilla ;) Ei hätää!

Kuukausi!

Tai no, nyt ollaan jo 18. päivän puolella ni voi sanoa, että ALLE KUUKAUSI ;)

Tehtiin eilen miehekkeen kanssa reissu IKEAan. Sitä ennen piipahdettiin Jyskissä kattomassa halpoja lakanoita, kun iksun nettisivuilla kattelin et halvimmat lakanat on jotain 6e luokkaa. Jyskistä löyty 9kpl valkosia lakanoita joilla oli hintaa 4e/kpl, joten otettiin niitä sit kaikki yheksän ja päätettiin et ikeasta loput vähän kalliimmalla. Ikeassa sitten kivasti huomattiin et hei, täällähän on lakanoita, jotka maksaa 2e/kpl... Ei siinä muuta kun kärry täyteen vielä halvempia lakanoita ja ikeasta suunta jyskiin, jossa tehtiin palautus ;) Tuolla reissulla ostettiin myös maljakot pöytiin. Kuvia tulee vähän myöhemmin.

Pitkään mietin myös sitä, että millaset kaitaliinat meille tulee ja mistä ne hankin. Tein pienen "koekattauksen" kotona ja testasin siinä sitä luonnonvalkosta organzaa, en perinteisenä kaitaliinana vaan sillai ilmavammin ja vähän maljakoiden ympäri laitettuna. Toimi oikein kivasti! Siihen jos ripottelis vielä koristeeksi tilaamiani valkosia+oransseja "ruusun terälehtiä", niin sais vähän sitä teemaväriäkin näkyviin :) Tilasin kuitenkin myös varmuuden vuoksi oranssia organzaa, jota vois koittaa laittaa samaan tapaan. On tosin vähän siinä ja siinä, että ennättääkö paketti matkata Hong Kongista Suomeen ajallaan. Jos ei ennätä niin noillakin välineillä pärjää mainiosti!

Varasin muuten hääpäivälle kampauksen lisäksi (alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen) meikin. Totesin, että pitäis tehdä aika paljon investointeja meikkituotteisiin joten varmaan budjetin kannalta aika sama, että teenkö itse vai annanko ammattilaisen tehdä. Onhan siinä toki sekin hyvä, ettei tarvi jännittyneenä koittaa saada siistiä rajausta aikaan jne.. Enkä mä tietenkään pahana pidä sitä, että saan vaan istua ja nauttia ja olla yhtäkkiä tosi nätti! Meikkaajan ammattitaito pääsee kunnon testiin koemeikissä, joka tehdään kivasti kahden yövuoron jälkeen klo 12:00. Menen itse asiassa samana iltana vielä kolmanteen yövuoroon, nähdään sitten ainakin, että kuinka hyvin peitettynä ne törkeet silmäpussit pysyy ja kuinka pitkään.. :D Koemeikki tehdään siis hääviikon alussa, hiukset värjätään + tehdään koekampaus edeltävällä viikolla. Siitäkin oon sitten tulossa suoraan töihin, eli tuleepa testattua kunnolla kampauksen kesto.

Meinasin julistaa vielä tähän loppuun, että en muuten saanut tehtyä yhtään edellisen postauksen to do-listasta. Voin kuitenkin ilolla ilmoittaa, että sain niistä hoidettua yhden homman eli kaitaliinapäätöksen! Tai ainakin luulen, että oon päättänyt...

Pikkuhiljaa, sano orava kun käpyjä keräs

Tuntuu, etten saa mitään häihin liittyvää tehtyä. Jahkaan vaan kaiken kanssa niin tavattoman pitkään, että loputa päätän "jättää asian vähän vielä muhimaan". Tänäänkin mietin varmaan 30min sitä, että tilaanko oransseja vai valkoisia kankaisia ruusun terälehtiä. Vai että tilaanko ollenkaan. Nehän maksokin niin kauheesti, 1,90€/200kpl. Lopulta otin itteäni niskasta kiinni ja tilasin kolme pakettia kumpaakin väriä. Ei se niin vakavaa ole, jos jää vaikka käyttämättä. 

En pysty yhtään tekemään päätöksiä minkään suhteen. Pelkään, että kaikki valinnat on sitten kuitenkin lopulta huonoja tai vääriä. Mä en tiedä mistä mun kuuluis alottaa, jotta saisin hommat taas rullaamaan kivasti. Mä en oikein tiedä kenen kanssa mun pitäis näitä asioita käydä läpi - oman äidin kanssa ehkä. Tulee vaan kauhee stressi ku se on sellanen "ei se nyt niin justiinsa oo" tai "tarviiko muka tuollastakin?" -tyyppi eikä ehkä tajua sitä, millaset häät mä haluan. Anoppi varmasti ois innoissaan jos sen kanssa miettisin, mä vaan en ois asiasta niin innoissani. Oon saanu nyt ties kuinka monta kertaa esim kuulla, että viinaksia on ostoslistalla liian vähän koska "te menitte kirjottaan siihen kutsuun että juomaa on tarjolla läpi yön ni ois sitten parempi olla". Plus ne "mites pöytäliinat?" "Varmaan ikeasta valkoset lakanat" "*piiitkä ja mietteliäs hiljaisuus* aha okei...". Tuntuu, että en tee mitään oikein. Kaasoille en osaa puhua, pelkään, että vaivaan niitä kauheesti. Siis mähän oon delegoinu tasan tienvarsikylttien tekemisen niille et ei niillä liikaa hommaa oo ja mielellään varmaan miettis juttuja mun kanssa. Mut en haluu vaivata. Mies on toki ihana ja kultainen, mutta se on ehkä liian sellanen "sulle mitä vaan" ja se järki+budjetti unohtuu siinä sit. Eikä siltä kauheesti irtoa näkemyksiä esim servettistressiin.

Miljoona asiaa, enkä tiiä mistä alottaisin. Yhtään ei helpota se tosiasia, että häihin on aikaa tasan viisi viikkoa. Just oli 1,5 vuotta. Päätin alottaa ajoissa, ettei tarvis panikoida. Ei saakeli. 

Ehkäpä jatkan hommia näistä:

- ota yhteyttä valokuvaajaan ja selvittele siihen liittyvät asiat

- varmista maistraatista, että esteiden tutkinta on ok

- pistä mies nälkäkuurille, että mahtuu varppina pukuunsa

- pistä ittes kans nälkäkuurille

- ota yhteyttä kanttoriin ja varmista kirkossa soivien biisien sopivuus

- varmista, että jousikvintetti on edelleen inessä

- koita päättää ne hemmetin kaitaliinat

Joo. Kattellaan vaik sit kahen viikon päästä et oisinko saanut peräti yhen homman tuosta listasta hoidettua!

I'm so excited!

Nyt on viimeaikoina tullut ihan hirvee innostus ja odotus häiden suhteen. Yöllä yritin miettiä miltä tuntuu olla naimisissa, herätä häiden jälkeisenä aamuna upeasta hotellihuoneesta ja tajuta, että on ihan oikeasti rouva L. Perhosethan siinä rupes mahassa lentelemään, voi että! Aikalailla 1,5kk jäljellä aikaa tuohon jännittävään päivään. En tajua miten tää aika on voinut mennä näin nopeesti, justhan oli vielä joku 1,5 VUOTTA aikaa suunnitella!

Asiat on edenneet järjestelyjen suhteen ihan mukavasti. Ensimmäisestä kukkakaupasta josta kukkia kyselin, sain sen verran sekavan vastauksen tarjouspyyntöön (siis siinä ei oltu ollenkaan huomioitu mun toiveita, kerrottu esimerkiksi siitä, onko leinikkejä saatavissa elokuussa vaikka sitä mailissa kysyin jne), etten ryhdy tässä asiassa heidän asiakkaakseen. Kävin kysäsemässä hintoja lähestulkoon naapurissa olleesta kukkakaupasta muutama viikko sitten (onneksi kävin, he jäivät kesätauolle pari päivää tuon jälkeen ja palaavat lomalta vasta 5.8!) ja siellä oli niin ihana nainen miettimässä mun kanssa näitä kukkajuttuja, että toivoin vaan koko ajan ettei kukat siellä ole mitenkään överikalliita. Hän laittoi mailitse heti seuraavana päivänä hinta-arvion, joka oli loppupeleissä aika samaa luokkaa kuin ensimmäisessä kaupassa. Sovimme, että palaamme asiaan tuolloin elokuun viidentenä päivänä jolloin kukkien hinta tarkentuu ja tarkemmat yksityiskohdat katsotaan läpi. Tulee niin hyvä mieli tukea tommosta pientä perheyritystä, joka sijaitsee samassa korttelissa! Kukka-asia on siis aikalailla check, niin pitkälle kuin olen vaan voinut asian hoitaa.

Juhlapaikalle tulee viirikoristelu, niitä tulee roikkumaan katossa olevista poikittaisista parruista ja toinen pää kiinnitetään aina seinään. En nyt tietenkään löytänyt hyvää havainnollistavaa kuvaa näin pikapikaa, mutta koitan myöhemmin uudelleen! Sekaan pistetään roikkumaan pienempiä oransseja ja suurempia luonnonvalkoisia paperilyhtyjä, pyrin saamaan ainakin osaan valon :) Viirikoriste tulee myös piristämään meidän pöytää. Viirit tehdään erilaisista kankaista, eri oranssin sävyjä, valkoista, kermaa yms. Vähän jo ennätin stressaantumaan siitä, että missä himputin välissä rupeen tommostakin juttua miettimään - onneks mulla on ihana äiti ja ihana pikkusisko, jotka lupautuivat kyhäämään viirikoristeet! Pikkusisko tekee myös meidän pöydän taakse seinälle koristeen kukista, jotka hän itse vääntää omin pienin kätösin paperista. Viirit on siis check. Tai ainakin näppärästi delegoitu muualle. Itsehän olen maailman huonoin delegoimaan, joten oon tästä tosi ylpeä! Äiti ja isi oli myös ihania ja kävi ostamassa IKEAsta kynttilänjalkoja (niitä, jotka voi kääntää ja käyttää joko pitkälle kynttilälle tai tuikulle) ja niistähän en myöskään löydä kuvaa vaikka kuinka yritin ikean sivuilta kalastella. Enkä muista mallin nimeä. Keksin tosin aika paljon muita juttuja, joita voisin IKEAsta käydä ostamassa häitä varten. Shiiiiit... Anyways, pöytien tuikkukupit ja tuikut on check. 

Hääpuvun korjausompelua varten sain kans varattua muuten ajan, 7.8 meen sinne Niinattareen keikistelemään ja toivomaan, että puku saadaan istumaan täydellisesti nyörityksen avulla :) Tulipa tästä mieleen, että pitäs sisäänajaa hääkengät... Kuitenkin, hääpuvun korjausompelun ajanvaraus - check.

Tienvarsikylttien tekeminen ja viinanhakureissun varaaminen delegoitu onnistuneesti eteenpäin. 

Seuraavaks ois varmaan ohjelmassa boleron metsästäminen (mä en kestä sitä, että mun selkäläskit näkyis kaikkialle!), miehen liivin ja skrakan ostaminen (kunhan sopivat ensiks löytäis) ja valokuvaajaan yhteydessä oleminen. Pitäs vähän tiedustella hänen aikatauluaan ko päivältä, että ennätettäiskö ottaa first look-kuvat ja potretit täällä helsingissä ennen kirkkolle siirtymistä. Kaivari ois kuitenkin tossa ihan vieressä ja siellä ois ihan sairaasti hyviä kuvauspaikkoja! Pitääkin mennä tekemään koiran kanssa joku päivä vähän tarkempaa tutkimusta :)

Hyvin etenee siis, ei vielä mitään paniikkia! Tuli kyllä nyt niin saakelin kuvaköyhä postaus, että vähän hävettää. Laitan tähän loppuun piristykseksi kuvan synttärilahjasta jonka sain mieheltä - mun mielestä tää kertoo jo siitä, että mulle on tulossa aika loistava aviomies. Hän on oikeesti kuunnellu taas kaupungilla pyöriessämme mun löpinöitä ja hehkutuksia ties mistä tavaroista! Toi on nimittäin JUST sellanen josta oon salaa haaveillu mut jota en ois ikinä ite raaskinu ostaa. Joulunahan hän antoi mulle täydellisen Ralph Laurenin nahkalaukun, olin kuulemma joskus Stockalla näyttäny sitä ja sanonu et se on sairaan kiva.

Tuossa on muuten päivämääränä luku, jonka verran täytin vuosia. En tosin tuona päivänä. Oli vähän hämmentävää, kun selitin kavereille (joiden kanssa juhannusta vietin), että kelaan aina et täytän 26-vuotta mut sit tajuun et täytänkin vasta 25 ja oon ihan et cooool. Sit mulle kerrottiin, et täytän 24 enkä 25. Vielä parempi!

Onnea kaikille, jotka jakso lukea tän postauksen loppuun ;)

Matka kirkolta juhlapaikalle

Mä oon ollut koko ajan sitä mieltä, että hienoon "hääautoon" on turha pistää rahoja, koska matka kirkolta juhlapaikalle on tosiaan n 2 kilometriä. Meidän oma nissan ois kelvannut aivan hyvin, siihen joku kiva koriste ja that's it. Vähän tietysti koko ajan samalla mietin miten hauskaa ois, jos saisin jonkun 30-luvun auton tai vastaavan..

No. Käytiin kattomassa kirkko ja juhlapaikka meidän molempien vanhempien kanssa (siitä voisinkin tehä itse asiassa kokonaan oman postauksen... voi sitä teiniangstin määrää!), ja sen jälkeen pidettiin pieni miittinki mun vanhempien luona. Sillon vanhemmat päätti paljastaa yllätyksen, jonka meille ovat hoitaneet.

Kyseessä on kuljetus juhalapaikalle. Ajattelin, että kyseessä on joku vähän spesiaalimpi auto ja olin tietysti tosi mielissäni. Hetken päästä pikkusisko tuo mun käteen kuvan kyseisestä kulkuvälineestä ja voi että mä olin ilonen! Kuvassa komeili hevonen ja hirveen makeet mustat, kolisevat kärryt :) Olin oikeesti tosi yllättynyt ja innoissani - miehestä huomasin heti, että rupes vähän jännittämään :D Ite oon tosiaan pienestä asti ollut ihan heppatyttö, joten parempaa ei kyllä ois voinu vanhemmat keksiä. Matkakin on sopivan mittanen tuommoselle kyydille ja maisemat justiinsa passelit (peltoa, järvi ja hevostallitkin matkan varrella).

Koristeasiat on vähitellen lähteneet muuten kans sujumaan, siitä lisää vähän myöhemmin :) Oli pakko tulla pikaisesti hehkuttamaan tätä asiaa! Mitenkä teillä muilla on hoidettu kuljetus?

Kukkia!

Mä oon ihan kukkahuumassa täällä. Tänään käväsin viemässä kutsut postiin ja samalla päätin koukkasta yhden kukkakaupan kautta. Mä en tosiaankaan vielä tiedä, että kuinka paljon kannattavampaa ois tilata kukat meidän hääpaikkakunnalta ku et ostais täältä Helsingin ytimestä...

Myyjä ei oikein valitettavasti osannut sanoa mitään aiheeseen liittyen, oli kuitenkin hirvittävän ystävällinen ja antoi pomonsa sähköpostiosoitteen. Pyysi laittamaan hänelle ideoita, toiveita ja kuvia siitä, mitä mä heiltä haluaisin ja he sitten laittaa hinta-arvion tulemaan.

Ja voi että, mihän kirjotin ja kirjotin ja kirjotin siihen sähköpostiviestiin. Linkkailin kuvia ja kirjotin vähän lisää. Toivottavasti se reppanapomo tajuaa ees vähän mun sekavista jutuista ja saan ees jonkinlaisen arvion kustannuksista :D Pistän tähän nyt sitten kuvia niistä kimpuista, joita hälle linkkailin inspiraatiokuvina!

Kuvat pinterestistä (ai vitsi se on kyllä sellanen aarreaitta!).

Nää kukat on ihan hirmusen nättejä. Ja nuo oranssit tosi kauniin oransseja. Tää kuva lähinnä sen takia.

Tässä miellytti värimaailma, vähän ehkä ahtaan tuntusesti jotenkin nuo kukat tuossa, siitä en tykkää.

Tässä miellytti about kaikki! Jotain tämmöstä, kiitos! Vähän lisäks tuonne oranssimpaa ni se on siinä :)

Lisäks kyselin hintaa pöytäkukille (leinikkejä/neilikoita - mä niin haluisin leinikkejä kaikkialle, toivottavasti niitä on elokuussa saatavilla!), vieheille, kaasojen rannekukille ja ööööö. En kai muulle :) Vastaispa se jo! En malttais millään odottaa :D Jännittää ihan hirveesti et paukkuuko tässä ihan törkeenä kukkabudjetti yli...

Tilannekatsaus

Vähän aikaa sitten kerroin, miten jalka on paketissa ja nyt on aikaa vaikka kuinka tehä postauksia ja suunnitella ja järjestää hääjuttuja. Hehheh joo. Aikaa on, mutta se on kulunut kaikenlaiseen muuhun pirun tärkeeseen, kuten esim Netflixistä mm Poliisiopistojen kattomiseen. Onneks niitä on siellä vaan kolme. 

Jotain ollaan kuitenkin saatu aikaan! Kolme ensimmäistä kutsua on nimittäin lähetetty. Päädyttiin tollaseen koe-erään (molempien vanhemmille ja mun veljelle + avovaimolle), koska mä niin haluaisin lähettää kuorien mukana noita meidän hääkarkkeja ja tuolla tavalla testataan, et selviääkö ne postituksesta. Mikäli karkit ja kuoret on ehjät, kun pääsevät perille asti, pistetään loppujen kutsujen mukaan kans suklaata - ja jos jokin on mennyt pieleen, lähtee kutsut sellasinaan.

Niin meitä tämmöset ihanat muumipostimerkit!

Päädyttiin muumimerkkeihin ihan vaan siks, että ne on niin awesome. En halua mitään liian virallista tai vakavaa, joten nää passas paremmin ku hyvin!

Näitä pusseja taitaa olla vielä 5, jokaisessa 100 karkkia...

Sain vihdoin hoidettua maistraatista vihkiajan. Oon aina kelannu, että sinne pitää soittaa ja sen takia asia on tuntunu ylitsepääsemättömän työläältä ja homma on lykkääntyny jatkuvasti. Eilen löysin kuitenkin sähköisen ajanvarauspalvelun ja innoissani rupesin varaamaan - toiveena saada se häitä edeltävän viikon perjantaille tai pahimmassa tapauksessa häitä edeltävälle päivälle. Hehheh, en osannut odottaakkaan miten hirveen huonosti noita aikoja on saatavissa - onneks tein tän homman tässä vaiheessa, pian ois oikeesti ollut liian myöhäistä. Aikasimmat ajat oli saatavilla viikolla 33, eli hääviikolla. Vaihtoehtoisia päiviä oli maanantai, tiistai ja keskiviikko. Kaikki kellonajat ihan syvältä. Piti ottaa huonoista vaihtoehdoista paras, ja tähän päädyttiin. Vähän harmitti, mut eipä tälle mitään voi - omaa hölmöyttäni jätin asian roikkumaan! Plus eipä ton jutun tarvi ees olla mitään muuta ku nimet paperiin ja sit "oikeet häät" lauantaina :)

Pitopalvelun kanssa saatiin myös vihdoin pidettyä tapaaminen. Oli oikein ihania ihmisiä, täysi luotto heidän ammattitaitoonsa ja asioiden hoitamiseen. Kuuntelivat meitä hyvin ja tekivät ehdotuksia. Kakkuasiaa pitää vielä miettiä - haluan siis ihan perinteisen kermakakun, mutta täytteiden suhteen en ole vielä ihan varma. Oliskohan joku valkosuklaamousse mansikka/vadelmakermakakussa jees?

Heräsin muuten tänään aamulla viideltä, ja rupesin stressaamaan aivan järkyttävästi häiden raha-asioita. Tuntuu, että menoja on vielä vaikka kuinka, mutta palkkapäiviä ennen häitä ikävän vähän. Tein silmät ristissä pikaista laskelmaa, ja vielä näyttäisi siltä, ettei mitään ihan järkyttävää hätää ole. Aika tiukille menee, mutta toivottavasti vedin nuo arviot menoista aika yläkanttiin, niin tulen yllättymään vielä positiivisesti.. 

Seuraavaksi sitten tosissaan miettimään niitä kukka-asioita, koristeluita ja sopimaan käyntiä juhlapaikalle niin, että molempien vanhemmat pääsee mukaan! :)

Vähän lisää pakkolepoa

Röntgenlääkäri soitti eilen ja sano, että mun kantsis käydä näyttämässä jalkaa uusiks lekurissa seuraavana aamuna (tänään) ku siinä saattaa sit kuitenkin olla murtuma. No, mietin hetken et jaksanko mennä mut päätin sitten kuitenkin lähteä. Olihan siinä sääriluussa sitten pien murtuma, josta seuras kipsi 3 viikoksi ja saikkua saman verran. On ainakin aikaa kirjottaa opparia ja mietiskellä hääasioita... Voin kyllä kertoa, että ottaa päähän ihan sikana. En mä haluiskaan tehä hyviä vuoroja töissä ja saada kunnon lisiä.

Tämmöstä siis tänään! 

Pakkolepo

Niinhän siinä kävi, että to iltana lähdin sairaan innoissani pitkän tauon jälkeen rugbytreeneihin. Ja toki muljautin nilkkani (onneks vasta melko loppuvaiheessa). Mitään ei vissiin oo murtunut, turvotus on laskenu torstaisesta tosi paljon ja kipukaan ei oo enää niin paha - käveleminen on vähän helpompaa. Jalan lepuuttamista siis tiedossa, pitää ottaa iisisti et pääsee taas pelaamaan! Oli muuten kiusallinen yks naislääkäri eilen, tuijotti mun tissejä koko ajan ku puhu mulle. Mun silmät on ylempänä! (Ja ihan yhtä kiusallista ois ollu, jos lääkäri olis ollut mies).

Tältä näyttää...

... hääpukuni. Tai siis osa siitä.

... kutsut.

... bestmanien kravatit.

Siinä nyt edes hieman kuvia, on ollut niin kovin kuvattomia nää postaukset viimeaikoina! Eilen varmistu vielä ystävän jousikvintetin esiintyminen kirkossa. Ja tapaaminenkin saatiin sovittua vihdoin pitopalvelun kanssa :) Yövuorossa pistin alusvaatteet hääpuvun alle tilaukseen, toivotaan että ovat sopivat! Niistä lisää sitten myöhemmin, mikäli kelpaavat :)

Tämmöstä täällä, kohta on kaikki osotteet kasassa ja kutsut lähtee piakkoin postiin! Vähän mietityttää vielä, että uskaltaako mukaan laittaa noita omalla painatuksella olevia suklaita - sulaakohan ne ihan totaalisesti sinne kirjekuoreen?

Etenee!

Jeee, hommat etenee ihan kivasti! :) kutsut on tekstien leikkaamista ja liimaamista vaille valmiit, erilliset juhlainfotkin sain äsken kirjotettua ja printattua. Seremoniamestari on varmistettu, ja hänen jousikvartettinsa soittas ainakin näillä näkymin mielellään kirkossa! Hääpuku kokeiltu ekaa kertaa kenkien kanssa, oli just eikä melkeen. Selkäpyllyn ku saisin vielä laihdutettua pois, tai ees vähän pienemmäks, ni ois tosi jees! 

Awesome!

Mun hääpuvun vetskari meni kiinni! Vähän vielä veks ja sit siinä on vielä mukava olla. Ihan mieletön fiilis, mä näytin ihan morsiamelta :')

Väliaikatietoja

Eilen olin ihan järkyttävän reipas hääasioiden suhteen. Päätin ladata koneelle kokeiluversion InDesignista, en tiennyt yhtään et osaanko käyttää sitä ja mitä sillä ylipäänsä vois ees saada aikaseks. Tarkoituksena oli tehdä kutsun tekstisivu. Yllätys oli melkonen, kun homma lähti rullaamaan ihan mielettömän hyvin - ohjelman käyttäminen tossa määrin, mihin mä sitä tarvin, oli helppoa. Valmiiksi me saatiin se kutsu varmaan puolessa tunnissa ja lopputulos oli tosi mieleinen. Otettiin yks testiversio tavalliselle A4:selle, voi vitsi et näyttää hyvältä siinä kutsussa se teksti! 

Iltapäivällä ajattelin olla reipas ja käydä kattomassa, et oisko Sinellissä vielä niitä korttipohjia+kuoria joita ollaan käytetty kutsuihin. Niitä kun jäi tosiaan joku 7 uupumaan sillon, kun askarreltiin kutsuja kavereiden kanssa mökillä.. Sain siis materiaalit loppuihinkin kutsuihin JA löysin loistavaa paperia tekstisivujen printtaamista varten. Oli hyvä reissu :)

Sinellistä lähtiessäni päätin pyörähtää "ihan vaan nopeesti" Kampissa kattomassa bestmaneille sopivia kravatteja. Petrifunissa oli ties mitä, ihania oranssejakin oli muutamia eri vaihtoehtoja. Hintakaan ei oo sinänsä paha, kalleimmat mitä katoin, oli 39,90e. Mietin pitkään, että pitäskö vaan ostaa tuolta - 80e bm:ien kravateista vaan tuntu tosi paljolta tässä meidän budjetissa. Ne ihanuudet jäi siis sinne. Tarkotus oli käydä vielä Foorumissa Dressmannilla, mutta jostain syystä eksyin KappAhliin. Sieltä löytyi ihan täydellisen oranssit kravatit, hintaa niillä oli joku 16,90e tms! Pakkohan ne oli sieltä kaupasta kotiuttaa. Nyt on siis sekin homma hoidettu.

Illalla päätin vielä rykästä, ja tehdä kutsut loppuun (siis ne jäi vielä ilman tekstisivua). Nyt pitää siis enää printata ja liimata tekstit! Osotteitakin pitäis ryhtyä metsästämään...

Niin joo! Löysin Tigerista ihan täydellisiä lasipulloja pöytäkoristeita varten! Eikä oo ku 3e/kpl! En saanu ostettua niitä vielä eilen, kun kortit ei toimineet enkä jaksanut lähteä hakemaan käteistä. Mut ainakin tiedän, mistä niitä saa! Jee :)

Kaikki alkoi siis kutsutekstin kanssa onnistumisesta, sai aikaan melko hyvän päivän näin niinkun häiden suhteen :) Nyt ei muuten sovi unohtaa sitä mieletöntä juttua, jonka tein myös tänään. Kerroin kaasoille, keitä haluan mun polttareihin! Ne on oottanu sitä listaa vaikka kuinka kauan, aina välillä kiltisti kysellen et oonko miettiny sitä yhtään. Tulipa tehtyä sekin siis!

Kiirettä pitää!

Siis ihan kamala tämä kevät. Ja kesäkin varmaan. Hirvee kiire opparin kanssa, ollaan tosi pahasti jäljessä. Lisäks pitäs ennättää käydä koululla vielä pari kertaa ja töitäkin ois. Huono omatunto siitä, että työt sotkee opparijuttuja, mutta jotenkin se kesäkuunkin vuokra pitää saada maksettua. Ei kai sille mitään voi. Ja sitten tulee kamalan huono omatunto siitäkin, että esimerkiks ens viikonlopun vietän mökillä rentoutuen ja hääjuttuja askarrellen (kutsuja lähinnä) ystävien kanssa. Tuntuu siltä, että jos ei oo töitä estämässä opparipuuhia ni sit niitä pitäs tehä! Koko ajan! Etenkin tässä vaiheessa kun pitää sopia vielä haastatteluita aineiston keräämistä varten. Sen suhteen onkin tosi hoppu ja nakertaa, kun on vaan muutama päivä kun asianosaisille haastattelu passaa - ja mulla on työvuorot, jotka sotkee tätä ainakin jonkin verran. Voi hemmetti.

Vähän jännittää, että miten tässä ennättää tehä kaiken tarvittavan. Samalla ois kuitenkin hirveen tärkeetä pitää huolta omasta jaksamisesta, ettei käy köpelösti. Ite meen ainakin ihan lukkoon ja murrun totaalisesti, jos en ehdi pitää tarpeeksi omaa aikaa. Enkä haluis olla yhtään enempää bridezilla ku on pakko. 

Jännityksellä odotamme, mitä tuleman pitää! Sen verran pyhitin ihan omaa aikaa tänään, että sain vähän uudistettua blogin ulkoasua ja kirjotettua tämän. Ei kai siinä muu auta, kun palata opparin pariin. Kamalaa näin yövuorojen jälkeen yrittää saada aikaseks jotain, vaikka oonkin nukkunut ihan ok, väsymys painaa. Eikä saa nukkua liikaa päivällä, kun muuten ei tuu uni illalla ja huomenna aamulla pitää taas suunnistaa töiden pariin. 

Tulee kyllä mökkiviikonloppu niin tarpeeseen!

Me

Hei taas tosi pitkästä aikaa ja pahoittelut tästä blogihiljaisuudesta! Kiireitä on piisannut töiden ja koulun kanssa ihan riittämiin ja nää kaks asiaa näyttäs tuovan kiireitä elämään läpi kesän ja syksynkin. Jossain välissä pitäis kai niitä häitäkin miettiä? Ehkä?

Ajattelin tässä nyt kuitenkin ajankuluksi yövuoroillessa kertoa meistä. Hääparista. Siitä, miten tää kaikki sai alkunsa.

Muistan ikuisesti sen, kun tapasin (tulevan) mieheni ensimmäistä kertaa. Mä olin ehkä 6v, mieheke 7v ja miehekkeellä oli niin awesome koira ettei tosikaan. Tai koiraa paremmin muistan semmosen sairaan makeen pallon, joka sillä koiralla oli. Tän jälkeen menikin sitten muutama hassu vuosi, ennen ku tapasin miehekkeen uudestaan. Toinen tapaaminen oli joskus vuonna nakki, olin ite ehkä sillon joku 14v. Eipä siinäkään sen kummempaa. Näiden tapaamisten välissä miehekkeestä oli tullut mun serkun ja veljen hyvä kaveri. Muutama vuosi taas eteenpäin. Siirryin yläasteelta lukioon vuonna 2006. Mulla oli lukiossa se oma tyttökaveriporukka, mutta jotenkin oli hirveen kiva aina hengailla abivuottaan viettävän veljen ja sen vuotta nuorempien kavereiden kanssa (porukkaan kuuluu siis serkkuni mun). Ajauduin yhä useemmin heidän seuraansa ja sinne mä vähän niinku jämähdin.

Siitä poikaporukasta tuli mulle aivan tavattoman läheinen ja tärkeä. Niiden kanssa oltiin koulussa ja vapaa-ajalla, siis lähestulkoon jatkuvasti. Mulla oli tässä vaiheessa vielä toiselta paikkakunnalta oleva poikaystävä, jonka kanssa ennätin seurustella sen kolmisen vuotta. Se parisuhde oli melko kivikkoinen, meillä oli tosi rajuja riitoja jne, mutta toi mun rakkaiden poikien ystävyys oli läsnä ihan koko ajan ja kaikessa. (Tulevan) miehen kanssa pystyin juttelemaan ihan mistä tahansa, siitä tuli vähitellen mun maailman paras kaveri. Erosin kökköpoikaystävästä 2008 alkuvuodesta. Jossain kekkereissä meidän porukan ulkopuolinen hemmo luuli, että minä ja (tuleva) mies ollaan pari. Sekös nauratti sillon, mutta samalla mun päässä naksahti - miksipäs ei? Muistan vielä, kun sillon yöllä yritin vähän vihjailla, että tulisitkos hei meille yöksi.. :D Eipä tullut. Ei se kuulemma tajunnut. Rupesin pyörittelemään meidän seurustelumahdollisuuksia vähän useammin päässäni.

Eräänä alkukevään iltana, tuhannen tuiterissa, keskustelin ties kenen kanssa tästä mua mietityttävästä asiasta - uskallanko mä ottaa sen riskin, että mun ja mun parhaan ystävän välit muuttuis ikuisiks ajoiks, jos menisin tuntemuksistani hänelle kertomaan. Jotenkin siinä sitten kaikki muut tuhannen tuiterissa olleet ihmiset sai mut uskomaan, että hirveen hyvä olis jos nyt vaan pistäisit hälle viestiä. Ja minä pistin. Aika monta. Onneks niitä viestejä ei oo enää tallessa, en tiiä kuinka monta prosenttia niistä sanoista on kirjotettu ilman kirjotusvirheitä. Eipä siinä, siitä se ajatus sitten lähti. Samana päivänä (tuleva) mies oli muuten saanut uuden autonsa tehtaalta. Oli vielä sanonut, että jos sillä ei irtoo naista ni sit ei millään...

Ja tässä sitä nyt ollaan. Yli 5 vuotta myöhemmin! Saman katon alla ollaan asuttu syksystä 2009, koira hankittiin keväällä 2010. Kihloihin 2010 loppuvuodesta. Naimisissakin me ollaan pian, voi vitsit miten siistiä! Meidän ystävyys ei mennyt pilalle mun tunnustuksen takia, se vaan syveni ja muuttui.. no, monipuolisemmaksi! :D Ja jos joku on kattonut joskus Scrubsia tai HIMYMia (ts HIMYMIITÄ, niinku me sanotaan), niin mun veli usein vertaa meitä Turkiin ja Carlaan sekä Marshalliin ja Lilyyn. En tiiä voisko parempia kohteliaisuuksia olla! Vaikka meidän onni (tai onnettomuus) ei tietenkään muille kuulu, on ihana välillä kuulla, että se rakkaus ja yhteenkuuluvuus ja kaikki ihanuus näkyy myös ulospäin. Edelleen, vaikka ei olla enää vastarakastuneita ja siitä huolimatta, että ollaan koettu välillä hyvinkin tyly arki yhdessä.

Ei jukra, mä oon löytänyt mulle täydellisen kumppanin. Ja mikä parasta, me ei pidetä sitä millään lailla itsestäänselvyytenä. Joo, välillä tietysti unohtaa, että toinen on täysin erillinen ihminen eikä sen ajatuksia voi koskaan varmasti tietää. Kuitenkin me muistetaan (lähes) päivittäin ajatella sitä, kuinka onnekkaita me ollaan.

Almost there...!

Piti nyt tulla jakamaan ilouutinen teidän kanssanne!

Monet lukijat varmasti tietää, että mun hääpuku on mulle liian pieni. Siis oli ostettaessa jo, mutta liikkeessä sanoivat, että siihen saadaan vaihdettua vetskarin tilalle nyörit -> puku saadaan kauniisti päälle. Oon kuitenkin elätellyt toiveita, että saisin itteni sen verran hoikempaan kuntoon, että vetskari menis kiinni eikä nyörejä tarvis laittaa. Vetskari meni siis ehkä kolme senttiä kiinni sillon kun puvun ostin. Enkä jaksanu tehä asialle mitään pitkiin aikoihin. Siis kuinka tyhmä voi ihminen olla? Oon vähän kaikessa tämmönen viime hetken -tyyppi.

Oon tässä nyt viimisen kuukauden aikana ruvennut kattomaan syömisiäni tarkasti (joo, välillä kans repsahdellut ihan mehukkaasti), ja monet onkin kommentoineet mun laihtuneen. Paino on tippunut varmaan sellaset 5-6kg. Viimeksi vanhemmillani käydessä päätin sovittaa hääpukuani pitkästä aikaa. Ja voi pojat! Vetskari meni kiinni jo puoleen selkään! Tuli aivan loistava fiilis - työ on tuottanut tulosta! Toiset 5-6kg ja vetskari menee varmaankin kiinni ihan kokonaan. Toivoa ainakin on :) 

Oli myös muutenkin ihana pistää mekko päälle - olin ehtinyt jo ajatella, että ei se ehkä ollutkaan niin kiva kun alussa ajatelin. Pyh ja pah, se on TÄYDELLINEN <3 

Kukkia pöytään

Keräilin pinterestistä vähän ideoita pöytien kukka-asetelmia varten. Mitään ihmeellisiä floristin tekemiä asetelmia ei meille tule, yritetään tehdä mahdollisimman paljon itse näiden suhteen joten pidetään homma simppelinä. Floristi pitäs vähitellen varailla (siis kimppua, vieheitä jne varten ja pitäähän nuo yksittäisetkin kukat jostain hankkia!), eli päätöksiä pitäs saaha aikaseks.

Tästä tykkään kovasti!

En vaan oikein tiedä, että millaset systeemit toimis meidän pöydissä parhaiten. Tehdään varmaan neliskanttiset pöytäjärjestelyt, eli ei pitkiä pöytiä. Sillon pöydän keskelle jää aika paljon tyhjää tilaa, eli yksi pieni koriste per pöytä voi jättää turhan paljon tyhjää tilaa. Muutama erikokoinen kukkasysteemi pöydälle + organzaa jotenkin siihen ympärille kieputettuna (Ehkä ei kaitaliinaa ollenkaan? En tiiä! Tai sitten eri väristä organzaa kaitaliinaan/asetelmaan) vois olla ihan toimiva? Ja kynttilöitä toki.

En osaa ees päättää millasia kukkia haluaisin. Osaako joku kertoa, mitä kukkia nuo toisiks ylimmässä kuvassa ovat? On ihanan värisiä ja mukavan muhkeita :) Ei liian oransseja, mutta sinne päin kuitenkin. Saatais sitä väriteemaakin siihen sillai mukavasti. Mä kyllä rakastan liljoja, mutta en tiiä. Ehkä jotain pioneita? Ruusuja? Neilikoita? Apua, miks on näin paljon valinnanvaraa?! Pitää ehkä vaan mennä floristin juttusille, kukat määräytyy saatavien värivaihtoehtojen sekä hinnan mukaan, joten ammattilainen osais ehkä antaa hyviä vinkkejä. Kun nyt sais vaan aikaseks...

Organzaa. Helvetisti organzaa.

Anteeksi tuhma sana otsikossa!

Tilasin tuossa alkuviikosta tosiaan organzaa ebaysta. Pitkien pohdintojen ja muutaman konsultaation jälkeen päädyin tilaamaan sitä sävyssä ivory. Pelkäsin eniten tuon ivoryn kanssa, että se tulee olemaan liian vaalea eikä erotu kaitaliinana tarpeeksi valkoisesta pöytäliinasta. Tai pelkään edelleen, ei oo siis vielä tilaus saapunut.

Tilasin sitä 2 x 25m rullaa. 50m organzaa. Ei tsiisus! Siinä onkin sitten kangasta kerrakseen, etenkin, jos huomaan ettei se ookkaan niin hyvän värinen. Onneksi on vielä aikaa tilata sitä jossain toisessakin sävyssä jos niikseen tulee ja käyttää sitten tuota muissa koristeluissa. Ajattelin yhtenä mahdollisuutena sen, että sitä vois yhdistää esimerkiksi jouluvalojen (joo, ajattelin hyödyntää sellasia pieniä jouluvaloja koristelussa) kanssa. Silleen niinkun siihen päälle (kuitenkin niin, ettei se yhtäkkiä leimahda liekkeihin. Käyköhän näin helpposti?), jotta tulee vähän nätimpi valo ja juhlavampi fiilis.

Ja mikäli ei silleen normaalisti kaitaliinana käytettynä erotu siitä pöytäliinasta, voihan sitä käyttää pöytäkoristeena möyheemmin, jolloin kagas menee osittain päällekkäin ja sävykin näkyy luultavasti paljon paremmin! Eiköhän me tuolle kaikelle organzalle jotain keksitä.

Nyt on myös kauhee dilemma nuiden karkkibuffaa varten hommattujen pillien ja pussien kanssa. En oikein tiiä enää, että tuleeko meille karkkibuffaa vai ei. Nyt siis lähinnä mietin, että mikäli buffaa ei tuu, pitäiskö iskeä joku arvonta tänne koskien ainakin osaa nuista tavaroista. Olisko kiinnostuneita?

Reippailua!

Pakko nyt kertoo, että vastoin kaikkia omia odotuksiani ja ajatuksiani mä sain pakattua salikamppeet kassiin ja lähettyä salille! Hyvä minä! Oli hitsin hyvä treeni ja nyt on kyllä niin voittajafiilis. Ei mulla muuta, hyvää iltaa vaan kaikille!

Yksin kotona kaksin

Minä ja koissuli ollaan pidetty kahestaan kämppää pystyssä tää ilta ja jatketaan hyvää työtä vielä huomenna, (tuleva) mies kun palaa kotio reissultaan vasta huomenna illalla.

Oli aivan mielettömät suunnitelmat siitä, mitä kaikkea saan aikaseks jo tän illan aikana, saati sit tän ja huomisen aikana yhteensä. PYH MOKOMILLE SUUNNITELMILLE. Mitään järkevää en oo tehny! Tai oon sen verran, että maksoin laskuja. Siihen se järkevyys onkin sit jäänyt. Piti esim siivota, kirjottaa opparia, suunnitella hääjuttuja, ottaa pitkä suihku ja muhitella hiusnaamiotakin hyvä tovi teekuppi kourassa jne. Suunnitelmien toteuttaminen vaihtui ihan sellaseen rehelliseen telkkarin tuijottamiseen. No, onhan mulla vielä huominen aika toteuttaa itteeni kaikessa rauhassa. Pitää varmaan tehä to do-lista, ne kun yleensä jeesaa tämmösissä tilanteissa tosi paljon. Välillä jopa tämmöstä olemista ja rentoutumistakin pitää suunnitella ja kirjata ylös, jotta saa kaiken kivan tehtyä. Esim pitkä suihku, kylpytakki ja teekuppi kuulostaa niiiin hyvältä ja se on niiiiiin jees, mutta mä en oo vaan jotenkin saanu aikaseks. Huomenna sitten!

Tänään olin kuitenkin hurjan reipas jo ennen miehen lähtöä. Kävin nimittäin testaamassa mun uuden salin! Hyvältä vaikutti, oli ihana käydä pitkästä aikaa pumppaamassa rautaa :) Nyt jo kivistää lihaksia pikkasen, kattellaan sit fiiliksiä huomenissa... 

Sitä muuten jotenkin on aina ihan fiiliksissä, kun saa olla illan ja yön yksin kotona. Ja varsinkin tälleen, että ei tarvi seuraavana aamuna/päivänä mennä töihin tai kouluun tai mihinkään. Mut kyllä tää hitsi vie käy aika nopeesti tylsäksi! Toki tää on tavallaan ihan mukavaa, koen kuitenkin, että mun paikkani on (tulevan) miehen kainalossa :) 

Huomenna postaus hääkimpuista! Nyt suihkuun, yöpuku päälle, teemuki kouraan ja lukemaan muumikirjaa. Kauniita unia!

(Tulevan) Miehen puku saapui!

Nopeeta toimintaa Stockalta, tilasin sen tosiaan ke aamupäivällä ja tänään tuli viesti, että voipi hakee postista. Käytiin noukkimassa paketti koiran lenkityksen yhteydessä ja jännityksellä kannettiin kotiin.

Oli just sopiva!

Näytti kyllä niiiin hyvältä, kun (tuleva) mies koklas sitä valkosen kauluspaidan ja skrakan kanssa. Pitää viedä pukua vähän korjailtavaks (lahkeet pitää lyhentää), mut sit se on siinä :) ostettava miehelle siis vielä kravatti, kauluspaita ja liivi. Aattelin, että pitäskö tilaa etsystä sille kans sit jotkut kivat kalvosinnapit.. Ja sit suunnitelmissa ois hankkia sulhaselle ja bestmaneille oranssit sukat!

Vähän kävin ehkä taas hulluilla päivillä, en kyllä ostanu muuta kun pari iittalan kastehelmi-lautasta ja biothermin naamaputsarin. Vieläköhän keksis jotain hankittavaa la ja/tai su?

(tulevan) miehen hääpukeutuminen almost check!

Lähdettiin eilen aamulla uhmaamaan väenpaljoutta. Suunnattiin siis puoli kymmenen pintaan Helsingin keskustan Stockalle. Olipahan väkeä!

Lähdettiin siis metsästämään tätä pukua. Toinen mitä pidettiin potentiaalisena vaihtoehtona, oli eräs tarjouksessa ollut Versacen puku. Kun päästiin Stockalle, ei siellä enää sopivaa kokoa tuosta Armanin puvusta ollut, joten mies sovitti kokoa suurempaa ja kokoa pienempää versiota. Versacen puku oli sopivan kokoinen, mutta se oli tosi kiiltävää materiaalia ja tästä syystä jätettiin se sitten pois harkinnasta. Juhlia varten kiiltävä materiaali olis kyllä jees, mutta työpukuna ei ehkä ihan niin kiva.

Onneksi tajusin katsoa verkkokaupasta noita Armaneja, siellä oli siis liian ison ja vähän liian pienen välistä olevaa kokoa vielä muutama jäljellä! Pistin saman tien tilaukseen, luotto sen sopivaan kokoon on todella vahva. Oli muuten tyylikäs puku, hintaakaan ei ihan niin järkyttävän paljon (499e) varsinkin kun tietää, että (tuleva) mies tulee sitä käyttämään säännöllisesti monta vuotta työelämässä :)

Varsin mainio fiilis! Jahka puku kotiutuu, ruvetaan miettimään liivin, kauluspaidan ja skrakan värejä. Puku itsessään on siis ihan tumman harmaa. Puvun tilaamisen jälkeen (tuleva) mieskin oli tosi tyytyväinen, hänen pukunsa (joita siis on useampia tuolla kaapissa odottamassa, että dude saa taas töitä) kun ovat aina ennen olleet edullisia Dresmann-versioita! Eihän niissä mitään vikaa sinällään ole, mutta tekokuitumateriaalin takia ovat kuulemma kohtalaisen hiostavia kesällä.. :D

Sellasta siis tänne tällä hetkellä, kohta suuntaan käymään uudella salillani tarkistamassa, että siirtosopimus on varmasti tullut perille ja muutenkin tarkastamassa pari jutskaa sopimukseen liittyen. Laihdutusproggis etenee hyvin tasaisesti, nyt kun sais vielä liikunnat kunnolla mukaan! Jännittää seuraava kerta, kun käydään mun vanhemmilla, koska tulen sovittamaan hääpukua pitkästä aikaa... Katotaan, meneekö yhtään enempi kiinni!

Hääkampauksia

Häävouhotusta-blogissa oli justiinsa inspiraatiokuvia hääkampauksista, nutturoista, jos tarkkoja ollaan. Tulipa siitä sitten fiilis, että pitää ite koota vielä kerran joitain ideoita tänne :)

Kampaajana toimii joku Bown ihanista tytöistä ja ainakin aikaisemmilla kampaamokäynneillä mun näkemyksiä ja toiveita on ymmärretty ihan loistavasti. Uskon siis, että yhteisen sävelen löytäminen hääkampauksen suhteen tulee olemaan tosi helppoa!

Tässä siis muutama kuva Pinterestistä napattuna, jotka ajattelin napata mukaani sitten koekampaukseen mennessäni. Mitäs tykkäätte?

Kuva täältä, noi kukat ja tuo letti on IHANAT!

Kuva täältä, <3

Outoa kyllä, en löytänyt pinterestistä kun nää kaks itteä miellyttävää kampausta! Nää toisaalta kuvastaa tosi hyvin sitä, mitä haluun omaan kampaukseeni: letti/lettejä, kiharaa, nuttura, ja sellanen mukavan rento fiilis. Ei mitään turhan sliipattua!

Nyt sujuu!

Nyt tuntuu taas kivalta suunnitella häitä, oon saanu tuon sunnuntaisen tapaamisen jälkeen hirveesti intoa tähän touhuun!

Kampaaja on varattu mulle ja kaasoille ihanasta Bow:sta yrjönkadulta, hääyö on tosiaan varmistettu ja tänään selvis valokuvaaja-asia! Veljen kaveri tulee napsimaan kuvat, vihkimisestä iltaan saakka plus sit potretit :) Kuvaaja lähetti mulle tänään pienen portfolion kuvaamistaan häistä ja olin tosi tyytyväinen näkemääni. Saatiin heppu buukattua vielä tosi edullisesti! Hyvä kuvaaja halvalla = sairaan ilonen morsian!

Ei hitsi, mähän rupeen oottaan elokuun puoliväliä innolla kauhun sijaan ;)

Tapaaminen avustajien kanssa

Pidettiin kaasojen ja bestmanien kanssa palaveri sunnuntaina, tarkoituksena vähän nyt saada heillekin tietoon et missä mennään ja ideoida ongelmakohdissa. Mä olin tosiaan saanu sellasen kevyen hääpaniikin aikaseks perjantai-iltana, ja juhlapaikka-asiaa vatvottiinkin sitten lähes kolmeen asti yöllä... Päänvaivaa tuotti mm se, että en koe osaavani koristella juhlapaikkaa hienoksi (kun taas jotkut juhlapaikat on hienoja ihan ilmankin koristeita) ja se, että juhlapaikan pihalla on neulasia. Vähän kyllä naurattaa näin jälkikäteen ajateltuna ;)

Tapaaminen tuli siis tosiaan tarpeeseen! Olin ostanu sitä varten häälehdenkin, ihan kuulkaa Martha Stewartin häälehden! Ihan hillittömän paksu ja ajattelin et tän on pakko olla täynnä kaikkia ihania DIY-ideoita. Ei ollu. Oli täynnä mainoksia. En saanu siitä yhtään ideaa minkään suhteen.

Saatiin kuvaaja-asia etenemään, veljen valokuvaajakaveri ois näillä näkymin se, joka tulee meidän häihin kuvaamaan. Tää pitää nyt vielä varmistaa ja kattoa vähän sen ottamia kuvia, mä oon ihan sormet ristissä täällä ku haluun et se on hyvä! Haluun haluta sen! Tää asia tarkentuu nyt siis vielä tässä lähiaikoina.

Ajattelin, että vuokraan pitopalvelusta valkoset pöytäliinat (7e/kpl muistaakseni), ja sit pistän siihen pellavaiset kaitaliinat. Vielä kun keksisin, mistä mä sellaset saan! Sellaset ruskeet tiettekö. Teemaväri on joo oranssi, mutta en halua liikaa oranssia. Sekin tuottaa vielä vähän päänvaivaa, että miten ne kaitaliinat laitetaan neliön muotosille pöydille, jos jokaisella sivulla istuu porukkaa. Pitää funtsia! Sit jokaiseen pöytään jotkut pienet ja sievät kukka-asetelmat ja kynttilöitä. Niitäkin varten tuli jotain ideoita. Pitäs nyt vaan ruveta päättämään et mitä kukkia ja miten paljon, niin pääsis jutskaamaan kukkakauppiaitten kanssa. 

Onko kukaan muuten huomannut, onko halvempaa ostaa suoraan jostain puutarhasta kukat (jossa ois jotain leikkokukkasidontaakin), vai onko ihan sama ostaa sit vaan kukkakaupasta?

Kovasti koitettiin puhua bestmaneille, et ois kauheen kiva, jos heil ois häissä rusetit. Eivät lämmenneet, vielä on aikaa.. ;)

Puhuttiin ohjelmasta kans jonkin verran, hyviä ideoita tuli! Ja kerrottiin (tulevan) miehen kanssa, että ei mitään morsiamenryöstöjä kiitos.

Niin joo, me päätettiin haluta photo booth, vaikka se onkin tosi kulunu idea. Se on vaan niin hirveen hauska. Ja pakko sen on olla toimiva juttu, ei kai sitä muuten ois niin monissa häissä käytetty!

Mitähän vielä. Hotellihuone varattiin hääyötä varten Kluuvin GLO Hotellista, siihen kuuluu skumpat ja myöhäset check-outit ja ja huonepalveluaamiainen jne. Kuulostaa varsin hyvältä, oli myös tosi järkevän hintanen :) 

Tällä viikolla ollaan menossa tapaamaan ekaa kertaa pitopalvelun väkeä, sit saadaan sekin homma aika pitkälti pakettiin. Mä en tiiä et miten me ollaan koko ajan laskettu et siihen kuluis se joku 4000e - mä tein just laskelmat, todellisuudessa se tulee kustantamaan n 3000e. Eipä siinä, onhan se parempi laskea reilusti yläkanttiin - ainakin on yhtäkkiä 1000e enemmän rahaa taas johonkin muuhun! 

Häävalmistelut etenee taas ihan mukavasti, pahin jumi ohitettu. 4,5kk aikaa siihen suureen päivään. Aika kuluu kyllä ihan älyttömän nopeesti, pitää ihan tosissaan tehä aikaa tälle häätouhulle, että saadaan kaikki tehtyä ajoissa!

Ajatuksia hääkuvauksesta

Vuodatukset vuodatettu, tässä yövuoron aikana on ollut niin paljon aikaa, että ehtii ajatella yhtä ja toista!

Valokuvaaja.

Häiden kuvaaminen on ollut asia, jota en ole juurikaan jaksanut ajatella tässä valmistelujen aikana. En tiedä miksi, osasyynä varmaan se, että hääkuvaajat on niin pirun kalliita. Oon jotenkin fiksusti siirtänyt tätä asiaa aina vaan tuonnemmaksi, jotta mun ei tarvis hyväksyä, että sille kuvaajalle nyt kannattais oikeesti tehä kunnolla tilaa budjetissa.

Ajattelin, ettei me tarvita mitään ihmeellistä kuvaajaa. Joku harrastelija riittäisi ihan hyvin, olisi myös paljon halvempaa huvia. Oon kuitenkin nyt blogeja ja foorumeita lueskeltuani todennut, että lähes kaikki panostaa tuona suurena päivänä nimenomaan kunnon valokuvaajaan. Hyvä kuvaaja ja runsas määrä onnistuneita kuvia hääpäivältä on myös asia, josta jo naimisiin menneet ovat olleet iloisia.

Kyselin tuossa päivänä eräänä naamakirjassa kavereiltani, josko heillä olis tiedossa hyviä hääkuvaajia. Linkkejä sateli eri kuvaajien nettisivuille runsaasti, ja ryhdyin käymään niitä läpi. Toiset oli parempia kuin toiset, ja kyllähän se näkyi hinnassa. Laadusta on kuitenkin selvästi kannattanut maksaa. Rehellisyyden nimissä, taisin tuossa kuvaajien gallerioita selatessani tirauttaa pari kyyneltäkin, kun se tunnelma välittyi niin mielettömän hyvin jokaisesta kuvasta. Ei siis edelleenkään kaikkien kuvaajien, mutta selvästi asiansa osaavien hemmojen otoksista.

Pienenä yhteenvetona voisin siis todeta, että mun on pakko ruveta runnomaan budjettiin tilaa hyvälle kuvaajalle. Mä haluan muistoksi mun hääpäivästä kuvia, joista välittyy se tunnelma vielä vuosikymmeniä kuvien ottamisen jälkeenkin. Vielä sillonkin, kun niitä fiiliksiä ei oikein muuten meinaa muistaa.

Nytpä pitääkin ruveta esittelemään (tulevalle) miehelle hääkuvagallerioita, jotta senkin tajuaa, että tää on oikeesti tärkee juttu! :)

Ps. 5h enää jäljellä 15h vuorosta, kohta koittaa pääsiäislepo! Silmäpussit on niin eeppiset, et voisin ehkä käyttää niitä kaulaliinana.

Why!?

Tänään aamulla kahdeksalta pääsin poistumaan kotiin. Kotona odotti unet, jotka tulis todella tarpeeseen, jotta jaksan vääntää toisen 15 tuntisen yövuoron. Kuudesta eteenpäin.

Puolen päivän aikaan heräsin siihen, kun mies toi mulle kirjekuoren. Se oli se kauan odotettu kirje hallinto-oikeudesta, joka kertoisi, meneekö mun hylätystä oikasupyynnöstä tekemä valitus läpi.

Ei mennyt.

Mä en tiiä et mikä hauska pila tää nyt oli maailmankaikkeudelta, et just tänään saan paskoja uutisia. Olin väsynyt, tosi väsynyt, ja voitte kuvitella, että ton uutisen jälkeen ei heti maistunu uni. Olo on ollu koko illan about samanlainen, kun tänään aamulla töistä kotiin lähtiessäni. Ihan samalta tuntuis varmaan, vaikka en ois nukkunut ollenkaan.

Kaiken lisäks tänään on mun ja mun ihanan (tulevan) miehen 5-vuotispäivä. Kiitos, tää vuosipäivä tullaan muistamaan siitä, että sain kuulla, etten pääse opiskelemaan. Vieläkään.

Kaikista päivistä just tänään. Mä oon odottanu tota kirjettä vähän päälle puoli vuotta. Ja tänään se päättää saapua. Oon vihanen, pettynyt, häpeissäni, surullinen, katkera ja ties mitä muuta. Mä voin ihan rehellisesti sanoa, että olin ihan varma, että toi valitus menee läpi. Mä oon edelleen sitä mieltä, että tässä on tapahtunut nyt joku virhe. Tää ei voi mennä näin. Rehellisesti voin sanoa myös, että mun mielestä mulla olis ihan oikeesti ollut oikeus saada ainakin 2 pistettä lisää. Perustelut oli tosi hämmentävät, niistä tuli lähinnä sellanen olo, että jos kerran valintakoelautakunta saa arvostella kaiken miten haluaa, niin minkä takia kukaan ikinä valittais? No tietysti joo selkeistä laskuvirheistä tai muista vastaavista. Tuntuu silti siltä, että oon kokenut vääryyttä. Vihaan tätä katkeraa fiilistä.

Ens vuonna sit taas uus yritys.

Tää vaan pilas kaikki mun suunnitelmat. Ei olis tietenkään pitänyt suunnitella, mutta minkäs sitä itelleen mahtaa. Kesällä oisin hoitanu muutaman kesätentin, syksyllä saanu nykyiset opinnot päätökseen ja samalla tehny siinä joitain kursseja uudessa koulussa. Siinä oisin voinu sit opiskelujen ohessa pohtia äidiksi ryhtymistä. Ei me tästäkään oikeesti olla ees keskusteltu. Kunhan oon haaveillu.

Nyt kaikki siirtyy taas vuodella eteenpäin. Ahdistaa. Kaikki hokee aina, et hei, sähän oot vielä niin nuori et ei sulla oo mitään hätää. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että mä oon joka vuosi vanhempi ja joka vuosi mä kaipaan sitä, että pääsis päättämään opiskelut siltä alalta, jolla oikeesti haluaa työskennellä. Pääsis alottamaan työt, viettämään mukavaa perhe-elämää.

Kaikista eniten pelkään sitä, että jumitun nykysestä koulusta valmistuttuani johonkin työhön, josta en tykkää, mutta en myöskään ehdi tai jaksa käydä tätä hakuruljanssia taas kerran läpi.

Hävettää niin paljon se, että mä en oo saanut jo sitä opiskelupaikkaa. Hävettää, kun ajattelee niitä kaikkia, jotka siellä opiskelee. Yks niistä en oo minä. En ollut tarpeeks hyvä. Hävettää epäonnistua. Hävettää, että jouduin pettymään tän asian suhteen kolme kertaa tän hakuprosessin aikana. Hävettää, että kehtasin edes ajatella, että saisin lisää pisteitä.

Ei mulla muuta.