Ensimmäinen sovitus Niinattaressa tuli ja meni. Ja menipä vielä tosi vikkelästi. Siis sekä tuntui menevän nopeasti, että myös ihan oikeasti meni nopeasti. Ehkä vähän liiankin!
Sain siis ihanan kaverini mukaan tuolle reissulle. Vastaanotto liikkeeseen oli todella miellyttävä ja myyjä tuli heti kysymään, koska häät ovat ja millaista olen etsinyt. Sain kouraani oransseja lätkiä, jolla kävimme merkkailemassa ensin muutamat (ehkä 7?) mekot, joita haluaisin sovittaa. Tilanne oli vaan äärimmäisen hankala - EN MÄ TIEDÄ. Ja sanottiin myös, että älä kattele liikaa kokoja vaan ihan rohkeesti merkkaan ne mistä tykkään ulkonäöllisesti. Niin teinkin. Kertoi vielä, että myyjä joka auttaa sovituksessa, hakee sitten vielä lisää mekkoja kokeiltavaks ku näkee, mistä mä tykkään.
Sovitustilanne itsessään ei ollut niin kamala, kun olin ajatellut. Päätin, että pakko nyt vaan huumorilla ja hyvällä mielellä koittaa selvitä, eikä murehtia et yhyy näytän kauheelta ja mitähän toikin musta kelaa. Ja kyllä, monta kertaa marssin peilin eteen niin, että selkäpuoli ei ollut lähellekkään kiinni. Muutamana kertana en ees marssinut peilin eteen laisinkaan, koska puku ei yksinkertasesti mennyt kiinni. Sillon harmitti. Ja myyjä kysy, että "saatko sä kuvan tästä, et millanen tää on päällä?" siinä vaiheessa, kun mekon yläosa oli about mun silmien tasolla, kun ei mennyt alemmas. En saanut. Viimisen mun valkkaaman puvun jälkeen myyjä sanoi, että voi kirjottaa mulle kahesta josta tykkäsin, tiedot ylös ja että mä voisin pukea päälle. Missä ne myyjän ehdottamat puvut? Sellasia ei siis tullutkaan.
Sovitukseen aikaa kului vähän alle 30min (tähän en laske mukaan sitä, kun valkkailin pukuja - ja saavuin siis valitsemaan pukuja about 30min ennen sovitusaikaa). Siitä olin vähän pettynyt, ettei niitä myyjän ehdottamia mekkoja tullutkaan :/
Ja unohdin ottaa kuvia.
Hyvät fiilikset kyllä sikäli jäi, että nyt haluais vaan päästä muualle kans sovittelemaan! Ja ehdottomasti tulevan mieheni kanssa <3
